29.10.2011

Pinaatti-kikherne-perunacurry

Teki mieli haukata pitkästä aikaa jotakin intialaisittain maustettua ruokaa. Pakastimessa odottelikin juuri tällaista hetkeä pussukka pinaattia, joten sainpa sitten senkin käyttöön. Vaihtelun vuoki halusin myös hyödyntää ruoanlaitossa kikherneitä, joiden suutuntuma on kovasti mieleeni. Olen vähän laiska keittelemään kuivattuja kikherneitä, eikä niitä tule niiden vaatiman suunnitelmallisuuden vuoksi enää oikein ostettua. Mutta tadaa, marketin hyllyssä on nykyään kokkausvalmiitakin kikherneitä sopuhintaan. Ja uskomattoman montaa eri laatua onkin, kahta merkkiä myytiin ilahduttavasti pahvitölkissäkin!



Pinaatin ja kikherneet yhdistin sitten perunan kanssa pataruokamaiseksi curryksi. Perunalaatuna kiinteämaltoinen siikli, ja pilkoin huolella huuhdotut pienet potut ihan vain kuorineen viipaleiksi. Apuja maustamiseen ja valmistamiseen piti vielä googlettaa ruokablogeista, ja lopputulos yhdisteleekin jossain määrin Tamarind Heavenin ja Pippurimyllyn kikherne-perunacurryreseptejä sekä omia makumieltymyksiäni, keittiönkaappien realiteetteihin sovitellen. ;)

Herkullista, mausteikasta, mutta jugurtin ansiosta myös ihanan pehmeää. Tyytyväinen massu.

Pinaatti-kikherne-perunacurry
(noin 3 annosta)

1 rkl öljyä
2 kokonaista neilikkaa
1 laakerinlehti
0.5 tl kardemummaa

1 sipulin verran sipulikuutioita

0.5 tl inkivääriä
0.5 tl valkosipulijauhetta
loraus vahvaa chilikastiketta
1 tl korianterijauhetta
1 tl jeeraa (juustokuminaa)
0.5 tl kurkumaa
1-2 rkl soijakastiketta
600 g perunoita siivutettuna / kuutioituna
noin 4 dl vettä

150 g (pakaste)pinaattia
1 pkt (380/230 g) kikherneitä

1 prk bulgarianjugurttia

Kuumenna öljy ja pyörittele siinä neilikoita, laakerinlehteä ja kardemummaa 10-15 sekuntia. Kuullota sitten sipuli edellisten seurassa. Lisää sitten loput mausteet, perunat sekä niin paljon vettä, että perunat melkein peittyvät. Anna kiehua hiljakseen kunnes perunat alkavat olla pehmeitä, mutteivät ihan kypsiä. Lisää joukkoon pinaatti ja kikherneet, ja kypsyttele ruokaa vielä 5-10 minuuttia. Nosta sitten pata pois levyltä ja sekoita joukkoon huoneenlämpöön mieluusti ajoissa nostettu (toim. huom. I wish) jugurtti. Nautiskele sellaisenaan tai naanleivän kanssa (toim. huom. I wish -hetki nro 2). Voidaan periaatteessa nauttia myös lisäkeriisin kera, jolloin riittää vähintään neljään, viiteen annokseen.

27.10.2011

My Fair(trade) lady Tea Loaf

Ulkomaisissa blogeissa on monesti tullut vastaan tea loaf, joka tarkoittaa teehen leivottavaa kahvikak... ei vaan teekakkua. Very ladylike! Tarkasti suomennettuna nimike kääntyisi teeleiväksi, mutta meillähän on kahtakin erilaista leivonnaista, mihin tuolla nimellä jo viitataan (skonssit ja sitten ne yläasteen köksäntunnilta tutut sämpylän ja rieskan pikaisesti valmistuvat välimuodot). Teekakku on omasta mielestäni ensihätään paras suomennos: leivonnainen paitsi valmistetaan teetä nesteenä käyttäen, mutta se myös maistuu mukavasti teekupposen ääressä. Niin, ja teen lisäksi tea loaf sisältää yleensä kuivattuja hedelmiä, ja sitä voidaan maustaa talvisilla ja jouluisillakin mausteaineilla.


Nyt (24.–30.10.2011) vietetään muuten Reilun kaupan viikkoa, ja kakkua kostuttikin reiluuden kestävät kriteerit täyttävän sertifikaatin ansainnut Forsmanin veriappelsiinilla maustettu Rooibos, eli kofeiiniton punapensastee. Yleensä tea loaf leivotaan perusteelehtiteehen, mutta mikään ei estä sinuakaan valitsemasta juuri omaan makuusi sopivaa vaihtoehtoa. Itse tuumasin, että tämä tee maistuisi kivasti kuivahedelmien kaverina, enkä mennyt ollenkaan vikaan! Kakku on juuri sellainen syksyisen illan mutusteluun sopiva herkkupala. :) Maku kohdallaan, mutta koostumus on kyllä aavistuksen kuivan puoleinen. Teen ja kuivahedelmien makumaailmaa voisi jatkossa soveltaa hieman mehukkaampaan kuivakakkureseptiin.

Reseptin taustoittajana hyödynsin goodtoknow-sivustolta löytyvää reseptiä Moira Young's tea loaf cake. Alla suomalaisiin mittoihin ja aineksiin muunnettu sekä muutenkin hieman sovellettu versio. Sokerin määrän voit säätää oman makusi mukaan minun ei-niin-makean 1.5 ja alkuperäisen reseptin 2.5 dl välille.

Yksi suosikkiteemauistani!


Tea loaf - Hedelmäinen teekakku

2.5 dl teetä
2.5 dl kuivattuja hedelmiä ja rusinoita
1.5 (-2.5) dl sokeria
1 tl inkivääriä (tai piparkakkumaustetta)
1 muna
2.5 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja

Keitä tee ja lisää siihen heti kuivahedelmät, sokeri ja inkivääri. Anna jäähtyä kokonaan. Sekoita sitten joukkoon huolellisesti muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lusikoi taikina öljyttyyn leipävuokaan ja paista 180 asteessa noin 50 minuuttia. Leivonnainen tiedottaa olevansa viittä vaille kypsä kun uunista lehahtaa ihana tuoksu. Testaa kypsyys hammastikulla.

25.10.2011

Pizza bianca (1) suppis- ja (2) perunatäytteellä

Pizza bianca, eli valkoinen pizza, tarkoittaa ilman tomaattikastiketta valmistettavaa leiviskää. Punertavan värin sijaan syntyykin vaalea kaunotar, kun tomaatti korvataan maitotuotteilla tai vaikkapa pestolla. Minä sipaisin pizzan päälle ruohosipulilla maustettua tuorejuustoa ja kokeiltiinpa kahta uutta täytevaihtoehtoakin: toiseen pizzaan suppilovahveroita ja toiseen ohueksi viipaloitua perunaa rosmariinilla maustaen.

Tilasitsä pottua...

... vai ehkä suppiksia?

Både och!

Tulikin onnistuneet pizzat, makumaailma oli erilaisuudessaan viehättävä, erityisesti perunapizza (jota olenkin monessa blogissa nähnyt kokeiltavan) yllätti positiivisesti, tätä tulee varmasti tehtyä jatkossakin. Ja se ihana rosmariinin aromi, sekä tuoksuna että makuna! Perunan kanssa on olennaista leikata riittävän ohuita viipaleita, jotta raaka peruna ehtii kypsyä. Vähän jänskätti kuinka tuon kanssa käy, mutta tuloksena oli juuri sopivan kypsä mutta kiinteä pottu (ja kuoret on mukana nekin, hei). Hassua miten tomaattikastike on niin vakiintunut osa pizzan identiteettiä ja konseptia, kun kuitenkin tässä tuli todistettua, että esimerkiksi yrttituorejuustolla saadaan ihan erilainen mutta yhtä herkullinen makukokemus. Variointi kannattaa!

Pizzapohjan kanssa kikkailin sen verran, että käytin perusvehnäjauhojen sijaan sämpyläjauhoja. Ja heitin sekaan pari ruokalusikallista seesaminsiemeniä. Uunipellin annoin lämmetä etukäteen uunissa, ja tämän sekä edellä mainittujen ainesosavalintojen yhteispelinä saatiin mukavan rapsakat pizzapohjat! Vielä kun olisi ollut aikaa nostattaa pizzapohjia molemmissa vaiheissa riittävän kauan... mutta tiedätte varmaan työpäivän jälkeisen arki-illan aikarajoitteet...

Ennen.

Jälkeen.

Loppukaneettina vielä sellainen sivuhuomio, että tämähän on nyt vähänkuin sitä kamalaa kasvisruokaa, josta niin paljon puhutaan ja jota kaikelle kansalle väkisin koetetaan tuputtaa... siis jopa raukoille koululaisille. In other words... minua ärsyttää paraikaa käytävän kasvisruokakeskustelun sävy. Kyllä ihan normaalin sekasyöjäihmisenkin normiruokavalioon kuuluu paljon ruokia, joissa ei välttämättä ole lihaa tai muita eläinperäisiä tuotteita, eikä asiasta ole tarvinnut ennen meuhkata ja vauhkota protestimielessä. Ei siis tarvita erityistä kasvisruokakorvamerkintää isojen huutomerkkien kera, varsinkaan kun se jostakin syystä käsitetään niin usein negatiivisena. Järki käteen, porkkanat soppaan ja lusikka suuhun. :D

Pizza bianca kahdella tapaa

Pizzapohja
(2 pyöreätä, koko pellin valtaavaa pizzaa)

2 dl vettä
0.5-1 ps kuivahiivaa
1 tl suolaa
4 rkl oliiviöljyä
5 dl sämpyläjauhoja (korvaa muutama ruokalusikallinen sesaminsiemenillä)

Lämmitä vesi ja sekoita kuivahiiva siihen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Kohota kulhossa, liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi, ja taputtele ja kaulitse sitten reilun pyöreiksi pizzapohjiksi. Peitä liinalla täytteiden valmistelun ajaksi.

Suppilovahverotäyte

ruohosipulituorejuustoa
suolattuja, haudutettuja suppilovahveroita pilkottuna
(tai muita metsäsieniä)
ruohosipulia
timjamia
juustoraastetta

Perunatäyte

ruohosipulituorejuustoa
raakaa perunaa erittäin ohuina viipaleina
rosmariinia hienonnettuna
juustoraastetta

Voitele pizzapohja tuorejuustolla ja lisää sienet tai perunaviipaleet ja ripottele yrtit sekä juustoraaste päälle. Määristä summittaista arviota antanee se, että itselläni oli käytössä 200 g paketti sekä tuorejuustoa että juustoraastetta. Molempia jäi kahden pizzan täyttämisen jälkeen yli. Paista pizzoja mieltymysten mukaan 200-250 asteessa 10-15 minuuttia. Pohjan rapeutta voi lisätä lämmittämällä uuninpellin ennen pizzan paistamista.

Maistui vielä "dagen efter". Tai oikeammin flera dagar efter... :D

23.10.2011

Haudutettu seiti

Minulle uusi mausteseos, Santa Marian chicken & steak (merisuola, sipuli, paprika, tomaatti, valkosipuli, mustapippuri, korianteri, valkopippuri, chilipippuri, sinapinsiemen ja kurkuma) pääsi välittömästi tositoimiin. Tutustutin sen aliarvostettuun alaskanseitiin, ja kala-ateria saikin näillä mausteaineilla aivan uudenlaista luonnetta. Valmistusmetodina leikin paistinpannulla tapahtuvan hauduttelun kanssa. Eli lorautin pannun pohjalle vajaan sentin verran vettä ja mausteita ja haudutin kalan kypsäksi kiehuvassa nesteessä kannen alla. Mehevä lopputulos!

Osoitin taas kapinallisen luonteeni yhdistämällä mausteseoksen kalaan... Maustepussin kyljessä kun kerrottiin sen sopivan kaikkiin liha- ja linturuokiin... ;) Vaan miksei kalaankin? Sopii kaikkeen?

Samaa hauduttelutekniikkaa, joskin minimaalisella vesimäärällä, testailin myös kalan kanssa nautitun porkkana-perunalisäkkeen kanssa. Siinä muuten kokeilin nyt kuivattua rakuunaa, joka on viimeisin valloitus uusiin yrtteihin tutustumisen matkallani. Jännällä tavalla anistakin vivahteiltaan muistuttava rakuuna ei vielä ihan vakuuta, en oikeastaan osaa vielä päättää mitä mieltä olen siitä. :) Makuaisti vaatii vähän totuttamista ja aikaa, olenkin huomannut, että joihinkin vieraampiin makuihin ei todellakaan ihastu heti, mutta maistelujen edetessä homma voi kehittyä niin, että kohta sulla onkin melkein uusi suosikki siinä nenän edessä!

Eli siis tällä lailla tällä kertaa. Paljon testailua yhden ateriakokonaisuuden valmistukseen liittyen. :D Uusia mausteita, uudenlaista yhdistelyä, uudentyyppisiä valmistusmenetelmiä, uusia yrttejä... Uusi maistuva ateriakokonaisuus.


Kala-ateria: haudutettu seiti ja rakuunaiset porkkana-perunat

seitiä
chicken & steak -mausteseosta (Santa Maria) tms.

perunoita
porkkanoita
(kuivattua) rakuunaa
hunajaa

Perunat ja porkkanat kuutioidaan (mieluusti kuorineen) ja paistetaan öljytyssä pannussa. Maustetaan paistamisen aikana noin teelusikallisella kuivattua rakuunaa sekä hunajanorolla. Haudutellaan nestetilkan kera kypsiksi pannulla kannen alla.

Mausteseos hierotaan (pakkasesta sulatettujen) seitipalojen pintaan. Kalapalat haudutetaan kääntämättä kypsiksi hissukseen kiehuvassa, noin sentin vesi-/kalaliemi-/valkoviinikerroksessa pannulla kannen alla.

Arvontavoitto

Arpaonni sattui suosimaan minua, kun komea 400 000 kävijän rajapyykki ylittyi Kropsua eväänä -blogissa. Onnea vielä kerran hienosta luvusta ja kiitos syksyä ilahduttaneesta arvontapalkinnosta. Postiluukusta kolahti eteiseen laadukasta vuorisuolaa, chicken & steak -mausteseosta, mantelilla ja päärynällä höystettyä tummaa suklaata sekä hauska kortti.


Mausteita on aina kiva saada, ihastuin heti tuohon mausteseokseen, jossa on muun muassa sipulia, paprikaa, chiliä, korianteria, sinapinsiemeniä ja musta- ja valkopippuria. Monikäyttöinen ja rakenteeltaa karkea, eli maku säilyy hyvin (tarkoitettu maustemyllyn täyttöpussiksi, mutta morttelillakin huhmarointi toimii). Tuota suklaatakaan en ollut aiemmin testannut. Ja... no... tummaa suklaata tekikin itseasiassa mieli. :D Päärynä on marmeladimaisina kuutioina, ja sekä päärynä että manteli maistuvat tunnistettavasti suklaan joukossa. Tosin itse tykkäsin antaa suklaan sulaa suussa ja pureskella lopuksi päärynä- ja mantelisattumat. ;) Ok uutuus, mutta enemmän omaan makuuni maustetuista suklaista ovat kyllä sitruksiset tai happamia marjoja yhdistävät tuotteet (ja tietysti kaikki missä on rusinoita!).

21.10.2011

Parvekepuutarha: kirsikkatomaatit

Kesällä kasvatin parvekkeella kirsikkatomaatteja, joista onkin riittänyt iloa pitkälle syksyyn asti. Vieläkin olisi oksakaupalla vihreitä raakileita notkumassa, mutta valtaosa ei kyllä mitenkään ehdi kypsyä talven edeltä.

Kirsikkatomaatit, kuten normitomaatitkin, voi istuttaa ihan siemenestä lähtien. Vauhdikkaampaa alkupamausta voi hakea toreilla ja turuilla myytävistä taimenaluista tai isommista, usein jo kukkimis- tai jopa hedelmävaiheeseen ehtineistä taimista. Kaupan siemenosastolla löytyy vaikka minkämoisia lajikkeita, joista valita, mutta homma hoituu myös heviosaston hedelmien siemenistä. Itse vain sylkäisin parin kirsikkatomaatin sisälmykset multaan ja loppu onkin sitten historiaa.

Toisia kypsyttää enemmän kuin toisia. :)

Tertullinen kypsiä kirsikkatomaatteja.

Omia kirsikkatomaatteja on tullut napsittua sellaisenaan ja lukemattomien ruokien lisukkeena ja koristeena. Suomen auringossa rauhassa kypsyneet tomaatit ovat todella makeita, ja onpa tässä tullut aurinkokuivattuja tomaattejakin tehtyä... :D Siis kun ei ole ehtinyt ja jaksanut korjata satoa, niin onpa sinne jokunen tomaatti rypistynyt suoraan köynnökseen. Ja nuo auringon kuivaamat ryppytomaatit vasta makeita ovatkin!

Tällaisia miniäkin minimpiä yksilöitä olin laiskuuksissani
jättänyt kuivamaan oksiin... makeita kuin karkit!

18.10.2011

Lempeästi pippurinen feta-broileripasta

Tässä hyvin yksinkertainen, mutta erittäin maistuva arkiruoka: kanaa, pastaa ja Arlan Four peppers pippurimausteisia fetamaisia juustokuutioita. Tämäntyyppisiä ruokia tulee valmistettua arki-iltaisin, jolloin ruoka saa mieluusti valmistua mahdollisimman nopeasti. Nämä Arlan mausteisessa öljyssä säilötyt juustokuutiot ovat kyllä olleet positiivinen yllätys. Makuvaihtoehdot ovat herkullisia ja öljypohjaiset makukastikkeet toimivat todella kivasti esimerkiksi pastan tai salaatin kanssa.

Pimeän rakeiset kuvat kielivät ruoan todellakin valmistuneen
syysillan hämärässä. Pitäisiköhän investoida valokuvausta
paremmin tukevaan tehovalaisimeen! :D


Feta-broileripasta

500 g broilerin filesuikaleita (maustamaton)
1 pkt pippurimausteista fetaa (Arla)
0.5 tl suolaa
loraus hunajaa
kirsikkatomaatteja
kourallinen basilikaa
200 g (täysjyvä)spaghettia

Keitä spagetti runsaassa, suolatussa vedessä paketin ohjeen mukaisesti. Ruskista broilerin suikaleet pannulla ja mausta suolalla ja hunajalla. Hauduta broileri kypsäksi ja lisää sitten kirsikkatomaatit sekä suikaleiksi saksittu basilika. Sekoita, anna lämmetä pieni hetki ja poista sitten pannu levyltä.

Huuhtele kypsä spagetti nopeasti viileällä vedellä ja sekoita sitten sen joukkoon fetajuustokuutiot sekä juustopaketin maustelientä. Kippaa spagettikattilan ainekset vielä kanapannulle, kääntele varovasti sekaisin, annostele ja nauti!


***

EDIT: 20.10.2011:

Haa, ex temporena feta-broiskupasta pääsee myös Ahmija-blogin houstaaman lokakuun ruokahaasteen osallistujaksi. Aterian rippeitä riitti nimittäin myös eväsrasiaan, ja ne nokittiin mukavana työlounaana... ei tosin siitä muovikiposta, koska ruoka maistuu paremmalle oikeasta astiasta ja mikrolämmityskin tuntuu silloin järkevämmältä.

Tässä tämänpäiväinen työmaalounaskattaus à la Hayley.
Tosielämän tapaus (kännykamera)! ;)

16.10.2011

Etelän hetelmiä: viikuna & granaattiomena

... tai itseasiassa idän hedelmistä tässä on kyse, sillä vaikka sekä viikunoita että granaattiomenia saadaan nauttia muun muassa Välimeren alueella, ovat nämä hedelmät alunperin kotoisin Aasian suunnalta. Niin tai näin, Suomen leveyksillä kyseisiä herkkuja tavataan lähinnä markettien heviosastoilla, ja niitä pidetään melko ylellisinä ja arvokkaina hedelminä.


Granaattiomena on kiva piristysruiske jälkiruokiin, salaatteihin tai vaikka
couscousin joukkoon. Viikunatkin käyvät yhtä lailla makean että suolaisen kanssa, ovatpa hyvä lisä juustotarjottimellekin viinirypäleiden ohella! Molemmat myös maistuvat sellaisenaankin, allekirjoittanut tietää! :D

Koristeelliset viikunakaverit saat tekemällä hedelmään
ristikkäiset viillot, mutta ei aivan pohjaan asti.
Sitten vain puristat pohjasta, jotta lohkot aukeavat nätisti.

Tuttu vinkki: granaattiomenan käsittelet helpoiten
leikkaamalla sen neljään lohkoon ja irroittamalla
siemenet sitten vedellä täytetyssä kulhossa!

14.10.2011

Sienitäytteinen jauhelihamureke "saltimbocca"

Viime viikonloppuna uuni lämpesi leivonnaisia varten, joten ajattelinpa tehdä samoilla lämmöillä varsinaisen ruuankin. Menu rakentuikin sitten lihamurekkeen ympärille, joka sai suppilovahverotäytteen. Mutta ei siinä vielä kaikki, koetan kovasti saada viimeiset yrtit parvekkeelta käyttöön syksyn tieltä (ja kyllä, olen jo korjannut yrttisatoa sekä pakkaseen että kuivattuna maustehyllyyn), ja päätinpä tehdä murekkeille vielä saltimbocca-tyyppisen (kirjaimellisesti italiasta suomentaen hyppää suuhun) kääreen. Eli murekkeiden pinnalle hyvä määrä salvian lehtiä ja kaiken kruunuksi amerikan pekoni -fileesiivuja pienellä savunmaulla.



Tuli muutes hyvä sunnuntaipäivällinen! Ruoka oli jotenkin tosi uutta ja mielenkiintoista, tämänlaista settiä ei ole tainnut tulla paljoa harrastettua. Jo jauhelihavalinta oli uusi, käytin 80-20 sika-nautaa, jonka ajattelin passaavan hyvin pekonin ja salvian kanssa. Epäilin vähän mitä suomalaiset metsäsienet, tässä tapauksessa suppikset, tykkäisivät salviasta, mutta on noita näytetty yhdisteltävän mitä nyt nettiä selailin. Eikä mielestäni ollut mitään makuristiriitaa, tosin tällä tavoin murekkeessa asemoiden suppikset ja salvia eivät ole suoraan tekemisissä toistensa kanssa, eikä vaaraa salvian ylivallitsevuudesta suppisten ohi ole. Päinvastoin, melkein juhlallisen herkullinen kahden jujun mureke tästä tuli. Mikään ei toki estä toteuttamasta halutessaan vain joko sienitäytettä tai saltimbocca-makustelua. :)

Otin aika innokkaasti murekekuvia, kun kerrankin oli aikaa vaihekuviin (siis etukäteen, valmisteluvaiheessa, jolloin uunissa olivat muut leipomukset). Kuvausaiheena nämä pötkylät ovat kuitenkin aika haastavia, ei ehkä kauneinta, mitä keittiöstä noin keskimäärin löytyy... Kuvakulmasta riippuen otoksessa näytti olevan milloin mitäkin kikkareita, koppakuoriaisia tai marsuja. :D

Uno...

... dos...

... tres!

Sienitäytteinen jauhelihamureke pekoni-salviakääreessä

800 g jauhelihaa (sika-nauta, 80-20)
1 dl korppujauhoja
2 dl piimää
1 muna
0.5-1 tl suolaa
0.5-1 tl mustapippuria
120 g amerikan pekoni filee
10-16 salvian lehteä
haudutettua suppilovahverosilppua

Mittaa ja sekoittele korppujauhot, piimä ja muna ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää jauheliha ja mureketaikina on sekoittamisen ja hetken odottelun (korppujauhot turpoavat) myötä valmis. Ota sitten noin puolet taikinasta ja muotoile pohjat kahdelle murekepötkölle. Painele murekepohjiin pieni syvennys, johon laitat sienitäytteen (valmiiksi haudutettuja, pilkottuja metsäsieniä). Mikäli sienissä on esim. pakastamisen takia kosteutta, on hyvä idea sekoittaa ne pieneen määrään mureketaikinaa ja ripsauttaa joukkoon vielä hieman korppujauhoja. Itse tein näin ja täyte sai juuri sopivan koostumuksen. Peitä murekepohjien syvennyksiin aseteltu sienitäyte lopulla mureketaikinalla ja nipistele reunat yhteen. Asettele sitten murekkeiden pintaan salvian lehtiä ja pekonisiivuja. Paista sitten 200 asteessa 50 minuuttia. Peitä tarvittaessa foliolla osaksi paisto-ajasta.

12.10.2011

Sienipiirakka: vaaleaorakas

Syksyn sienisatona on täällä nautiskeltu lähinnä kantarelleja ja suppilovahveroita, mutta olivatpa sienestäjät löytäneet satsin vaaleaorakkaitakin. Onhan näitä syöty aiemminkin, mutta täytyy tunnustaa, etten oikein muistanut mille kyseiset sienet maistuvat.

Vaaleaorakkaatkin ovat helppoja ruuanlaittosieniä, vaativat vain huolellisen hauduttelun kitkerän maun poistamiseksi. Mökkisienet pääsivät piirakan somisteeksi, ja niiden maku oli kyllä aivan valloittava. En tosin tiedä miten sitä kuvailla tai mihin verrata. Sipulien kanssa haudutellen paistellut sienet olivat niin maukkaita, että hyvä ettei tullut popsittua niitä sellaisenaan!


Sienipiirakka: vaaleaorakas

Pohja (rapea!)
2 dl grahamjauhoja
1.5 dl vehnäjauhoja
75 g margariinia
1 muna
2 rkl vettä

Täyte
vaaleaorakkaita (tai muita metsäsieniä)
50 g sipulikuutioita
2 munaa
1 prk kermaviiliä
0.5 tl suolaa
0.25 tl valkopippuria
pari oksaa tuoretta timjamia

Nypi jauhot ja margariini murumaiseksi seokseksi. Lisää sitten muna ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele voideltuun vuokaan ja laita jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Pilko sienet ja sipuli. Hauduta sienistä vesi pois pannulla, kuullota sitten joukossa myös sipuli ja ripsauta sekaan hieman suolaa. Sekoita kulhossa munat, kermaviili, mausteet ja timjaminoksista riivityt lehdet. Levitä sieni-sipuliseos piirakkapohjalle ja valuta sitten päälle myös kermaviilitäyte. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

10.10.2011

Karpaloleipä aamiaispöytään

Syyskuussa leivottu rukiinen puolukkaleipä oli niin herkullista, että lokakuulle muokkasin alkuperäistä Kodin Pellervon reseptiä (sivun alaosassa) vielä pidemmälle. Puolukat vaihtuivat karpaloiksi, ruishiutaleet kauraksi ja lisäsinpä leivonnaiseen vaniljaista makua kahden vaniljasokeriteelusikallisen verran. Leipä on vähintäänkin yhtä hyvää kuin puolukkainen versio, täydellistä aamiaisella!


Leivän rakenne on koukuttava. Ihanan rapea kuori, pehmeän makeahko sisus ja pirskahtelevat karpalot... Seuraavalla kerralla taidan kokeilla miten taikina käyttäytyy, jos sen lusikoi muffinin kokoisiksi keoiksi joko muffinipellille tai suoraan leivinpaperoidulle uunipellille. Taikina on aika jäykkää, ja paras kohta (ainakin minusta) oli tuo vapaasti paistuva, röpelöinen ja rapsakka yläpinta. :P Kippasin karpalot mukaan jäisinä ja ne käyttäytyivät hienosti taikinassa: osa säilyi täysin kokonaisina ja tuoreen näköisinä, toiset taas muuttuivat hieman kuivatun karpalon suuntaan ryppyisiksi (katso kuva). Om, nom, nom...

Vasurissa pilkistelee esimerkki täysin kokonaisena säilyneestä karpalokaverista, kun taas oikealla näkyy rusinamaisesti rypyttynyt yksilö. Jännittävää!

Karpaloleipä
(1.5 litran leipävuokaan)

1 dl kaurahiutaleita
4 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1.5 rkl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
0.5 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl karpaloita
4 dl piimää
0.5 dl (oliivi)öljyä

Mittaa kaikki kuivat aineet kulhoon ja sekoita huolellisesti. Lisää joukkoon sitten fariinisokeri, vaniljasokeri, karpalot, piimä ja öljy ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Öljyä (tai leivinpaperoi) leipävuoka ja lusikoi taikina siihen. Paista 175-asteisen uunin alatasolla 1 h 15 min.

Liekö muuten alitajunta tehnyt tepposet, ostin juuri elämäni ensimmäiset punaiset housut (aikuisiällä). No, eivät sentään olleet kirkuvan punaiset vaan aika tummat viininpunaiset sammarit... ja siis jälkeenpäin ajatellen aika
saman sävyiset kuin uunin tummentamat karpalot.
Siitäkö se idea sitten (tiedostamatta) lähti? :D

8.10.2011

Kissanminttu-täytekakku

Omassa arjessani ei tule kovin usein täytekakkutilaisuuksia, mutta sitten kun tulee, on riemu ylimmillään. Ja siis tottakai on pakko olla jo valmiiksi huippufiilikset jos kerran on aihetta juhlaan, mutta täytekakun askartelu nyt on vielä sellainen extrakiva kaupanpäällinen! :D Ja sekä paras että perinteisin kakkujuhla on luonnollisesti synttärit, joita juhlittiin nyt kahden ikääntyneen kunniaksi... joista siis toinen oli allekirjoittanut. ;)


Ei varmaan yllätä, että mässäilin kakun suunnittelulla jo hyvän aikaa etukäteen, mutta valinnat kakun makujen suhteen oli kyllä oikeastaan helppo tehdä. Innostus kaakaokakkupohjiin, mansikoiden kuninkuusasema täytekakuissa ja päähänpisto Kissan Minttu -liköörin käyttämisestä kostutuksessa... Siinähän se sitten olikin, mansikka-minttu-suklaa kuulosti toimivalta kombolta.

Ja hei, kerma! Tai no, tässä tapauksessa käytin kylläkin vispiä (kasvirasvasekoite), jonka mausta pidän itse enemmän kuin oikeasta kermasta! Siispä vispiä väliin, jota jykevöitin tuorejuustolla, koska mielihän halajaa aina myös juustokakkua, ja tästä tuli ikäänkuin jonkinlainen kompromissi asian suhteen. Prismassa satuin muuten törmäämään hyvin simppeliin, ja vain parin euron hintaiseen pursotusvälinesettiin, ja omiin tarpeisiini peilaten tuo vaikutti minusta ihan tarkoituksenmukaiselta valinnalta. Turha hifistellä sellaiseen asiaan kymmeniä euroja, mille ei paljoa käyttöä ole. Sitäpaitsi tällä edullisella muoviversiolla syntyi yllättävän hyvää jälkeä, oikein ihmetyin (varsinkin kun olen tottumaton pursottelija). Siis hieman huteraa jälki kyllä on, mutta eihän ne muuten uskoisi itse tehdyksi! ;) Pursotuspussi oli kyllä aika pieni, mutta eipä tuo menoa haitannut.

Piece of cake.

Ja koristelu sitten? Ajatuksena oli taas jättää kakun reunat ilman kaikenpettävää kermashowta, koska tumma kakkupohja on kaunis sellaisenaan, eikä kakkua syödessäkään yleensä jakseta innostua paksuista kermareunoista... päinvastoin! Siispä kauniit raidalliset reunukset ilman kikkailua ja ohut vispikerros reunakoristeluineen kakun päälle. Pinnalle ajattelin heitellä vielä muutaman punaisen marjan pakkasesta, tuoreita mintunlehtiä ja hieman suklaanonparelleja. Vaan kun h-hetki koitti, päädyin yksinkertainen on kaunista -periaatteeseen vakaasti luottaen pelkkiin suklaanonparelleihin. Omaan silmääni ihan vain kaksivärinen kakku näytti elegantimmalta sellaisenaan. Ja kun kakusta leikkasi palan, poikkileikkauksessa näkyi kivasti punaiset, renkaiksi asetellut mansikat pursotusten kanssa vuorotellen!

Niin... ja vielä yksi juttu. Oli hyyyväää, kaikille maistui! :) Vieraille vaan pitää muistaa mainita, jos käyttää kostutuksessa alkoholia, ja on kohteliasta varata holittomiakin vaihtoehtoja tarjottaviin! Meillä tosin kaikille sopi terästetty kaakku.

Työn alla, enää kantta ja koristeluja vailla.


Täytekakku: mansikka-minttu-suklaa

Kaakaokakkupohja
(20 cm vuoka, 3 kerrosta)

(2.2 dl) 4 munaa
(2.2 dl) sokeria
(2.2 dl) vehnäjauhoja, perunajauhoja ja kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Riko kanamunat (4 kpl) lasiin ja ota vielä kaksi samanlaista lasia, joista toiseen mittaat kananmunien tilavuuden verran sokeria ja toiseen kuivia aineita. Viimeiseen lasiin siis vehnäjauhoja, perunajauhoja ja tummaa kaakaojauhetta, noin kolmasosa kutakin. Sekoita kuivien ainesten joukkoon myös leivinjauhe. Vatkaa huoneenlämpöiset munat sokerin kanssa vaahdoksi, ja siivilöi ja sekoita taikinaan sitten kuivat aineet. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175-asteisen uunin alaosassa 30-40 minuuttia, varmista kypsyys tikulla. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.

Minttu-mansikkatäyte

1-1.5 dl Kissan Minttu -likööriä (mintun ja suklaan makuinen kermalikööri)
4 dl pakastemansikoita (tuoreetkin toki passaisivat :P)
1 prk (2.5 dl) vispiä
1 pkt (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
sokeria + 1 tl vaniljasokeria

Vispaa kerma ja mausta se vaniljasokerilla ja sokerilla. Notkista tuorejuusto ja kääntele sen joukkoon puolet vispistä. Kippaa sitten tuorejuusto-vispi-seos loppukerman joukkoon ja kääntele taas rauhallisesti sekaisin, jotta kuohkeus säilyy. Ja eikun pursottelemaan!

Kokoa kakku jo täyttövaiheessa suoraan tarjoiluastialle. Aseta pohjalevy kakkulautaselle, kostuta liköörillä (enintään 0.5 dl per kerros) ja pursota vispiä kolmeksi renkaaksi: suuri rengas aivan kakun ulkoreunalle, keskikokoinen rengas keskivaiheille ja vielä noin 5 cm kermatäytteinen ympyrä aivan kakun keskelle. Muista, että pursotuksia tarvitaan sekä väleihin, että kakun pintaan, joten koeta käyttää noin kolmannes ensimmäiseen täyteväliin. Pilko sitten puolet pakastemansikoista ja asettele kahdeksi renkaaksi vispipursotusten väliin. Toista sama juttu toisen täytevälin kanssa. :P Ja asettele lopuksi vielä viimeinenkin kakkupohjan levy paikoilleen, leikkauspinta ylöspäin, ja kostuta. Levitä sitten pintaan tasainen pinta vispiä ja pursottele loppu nätisti ulkokehälle. Lopuksi kakku jääkaappiin mehustumaan ja vieraita odottelemaan. Viimeiset koristelut (kuten tuoreet marjat, nonparellit tms. kannattaa laittaa vasta juuri ennen tarjoilua, ettei vastassa ole ikävästi värjäytynyt kermapinta. Suklaamuruset tai, kuten omassa kakussani, suklaanonparellit säilyvät yleensä sellaisenaan vaikka ne laittaisikin etukäteen.

5.10.2011

Eläinten viikko & temperamenttinen suppilovahverokeitto

Suomessa 50-luvun lopulla lanseerattua, vuosittain vietettävää Eläinten viikkoa juhlistetaan 4.-10.10.2011, ja mikäpä olisikaan parempi ajankohta uhrata ajatus tai pari eläinravinnolle? Olen itse kaikkiruokainen, ja ruokavaliooni kuuluvat kohtuudella myös liha, kana, kala ja esimerkiksi maito ja kananmunat. Se miten nämä on tuotettu, on asia, johon vaikuttamisen koen osin aika hankalaksi, mutta se ei toki ole mikään syy lyödä koko hommaa läskiksi... pun intended. ;) Luomut ja muut lappumerkit ovat monisyisiä ja ristiriitaisia juttuja, mutta toisinaan löytyy helppojakin ratkaisuja omilla valinnoilla vaikuttamiseen. Riistan, kalan, kasvisten, yms. luonnon antimien lisääminen on esimerkki näistä. Ja ajatellaanpa nyt vaikka syyssesonkia, eipä paljon harmita, että lautasella on tänään pihvin sijasta suppissoppaa! Nam! Hyvää, herkullista ja ravitsevaa! Aiheesta lisäluettavaa, ja muuten myös mukavia reseptejä, löytyy Animalian Vapauta valinnoilla! -sivuilta.


Ja sitten päivän reseptin kimppuun... Joku pieni ääni on neuvonut suomalaisia metsäsieniä, toisin sanoen mökkituliaisia, valmistaessa pitäytymään perinteisissä ja miedoissa mauissa. Arvostan näitä raaka-aineena niin paljon, että on ollut tärkeää saada nimenomaan se sienen oma maku päärooliin. Vähitellen olen uskaltanut hieman kyseenalaistaa tuota sinnikästä ääntä, ja olen rohkaistunut uudenlaisiin makuyhdistelmiin, mitä tulee kantarellien ja suppisten tuhoamiseen. Vähän silti pelotti mitä tuleman pitää, kun ryhdyin soveltamaan omaa versiotani Maku.fi-sivuilla bongatusta tulisesta suppilovahverokeitosta. Arvelutti, josko tomaattinen ja chilinen makumaailma peittäisi suppisten maun, ja metsän herkku menisi ihan hukkaan...

Vaan onneksi uskalsin haastaa ennakkoluuloni! Suppilovahverot maistuvat kyllä sopassa, itseasiassa ne esiintyvät siinä todella edukseen. Keitto on ihan huippuhyvää, täydellinen sateisen harmaan syyspäivän piristäjä ja lämmittäjä! Maut ovat todella kohdallaan ja täysjyväohran lisääminen tuo annokseen sopivasti ruokaisuutta ja lisäpurutuntumaa. Olin muuten niin laiska, etten paloitellut sieniä lainkaan... No, suppikset ovat kuitenkin kohtuullisen pieniä kavereita, vaikka onhan niissä aika pitkä tuo varsi osassa. Mutta pureskelu on vaan hyväksi, tekee nannaa ruuansulatuksenkin kannalta ja onhan se kivaakin... tai jotain. :D

Syksyn sieniruokien ei tarvitse aina olla vaaleita tai haaleita!
Joskus pieni potku on paikallaan. :)


Tomaattinen suppilovahverokeitto (tai -muhennos)
4 annosta

200 g suppilovahveroita (puhdistettuna ja pilkottuna)
50 g sipulikuutioita
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl tulista chilikastiketta
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
muutama timjaminoksa
500 g paseerattua tomaattia
5 dl vettä
1 dl täysjyväohraa
hieman Maizenan suurustetta
(Tarjoiluun: Bulgarian jugurttia + voileipäkeksejä)

Hauduta sienistä neste pois, ja kuullota sitten sienien joukossa sipulikuutiot. Lisää joukkoon kaikki mausteaineet, riivi mukaan myös lehdet timjaminoksista ja kumoa perään myös paseerattu tomaatti sekä ainakin puoli litraa vettä. Kun keitto on kuumennut kiehuvaksi, voit lisätä ohran, joka kypsyy noin kahdeksan minuutin keittelyllä (tarkista pakkauksesta). Tarkista sitten maku sekä nesteen määrä, ja lisää halutessasi hieman suurustetta, itse pärjäsin noin vajaalla ruokalusikallisella. Lohkaise annosten päälle lusikallinen Bulgarian jugurttia sekä mausteinen voileipäkeksi.

3.10.2011

Sekalainen seurakunta: halloumia, pari broiskua ja hauki

Tähän blogimerkintään olen kerännyt kuvakertomuksen neljästä pienemmästä ruokahetkestä, joista ei itsenäisinä löytyisi riittävästi tarinoitavaa. Kuitenkin niissä on joku juttu ja juju, jonka takia olen halunnut ottaa kuvan tai kaksi. Annoksissa on siis jotakin muistamisen arvoista. :)

Mintunlehdillä päällystettyinä paistetut halloumijuustot,
sekä balsamiviinietikkatilkassa paistetut persikkalohkot
(kyllä, näyttää uuniperunoilta, mutta kyseessä
onkin makea, lämmin lisuke).

Tässä sen sijaan on pikkuisia uuden sadon lohkoperunoita, joiden
seurassa uunissa kypsytettiin myös retiisejä sekä pieniä broileripalasia
erilaisin kuorruttein kuten seesaminsiemenillä ja appelsiinimarmeladilla.
Kivaa pikkusyötävää vaikka illanistujaisiin: kasviksia ja broiskua
pikkupalasina pellin täydeltä, sitten vaan uuniin ja tarjolle,
ja jokainen noukkii pikkuhaarukoilla tai cocktailtikuilla mieluisat saaliit!

Mökkivesistä pyydettyä uunihaukea rosmariiniporkkanoiden kera.
Saisipa tätä useamminkin!

Morttelissa hierotun basilikatahnan jämät marinoivat yksittäisen broilerinfileen. Paitsi värin, myös maun määrän puolesta basilika jäi valitettavasti paitsioon. Ohessa myös paistettu sipulikiekko.