30.8.2011

Meiramikanaa ja Fairy-pastaa

Nyt kokeilin maustaa parvekkeella vihertävällä meiramilla broileria. Mallia on haettu mukaellen täältä. Maut, joita kokkailussani lähdin yhdistämään ovat meirami, sitruuna, basilika ja herne. Herne kuulemma rokkaa kivasti meiramin kanssa, ja miksei siis muuallakin kuin hernerokassa. Lopputulos on tasoa perushyvä arkiruoka, joka ei herätä kovin vahvoja tunteita suuntaan jos toiseenkaan. Jotakin extraa tähän ehkä sopisi lisätä, vaikken nyt ihan heti keksi mitä... Tai no itseasiassa keksin, ja jos joku arvaa mitä niin lähtee kyllä palkinto tulemaan.


Meiramikanaa popsittiin muuten sitruunanmakuisen nauhapastan kera. Maistui ihan Fairylle! :D Jollain kierolla tavalla tykkäsin, mutta en silti ostaisi toiste.


Meiramikanapasta

(maustamatonta) broilerin filettä suikaleina
sipulia / kuivattuja sipulilastuja
valkosipulijauhetta
suolaa
mustapippuria
puolikkaan sitruunan mehu
pussi pakasteherneitä
tuoretta meiramia
tuoretta basilikaa

pastaa
(suolaa, keitinvettä)

Laita pastan keitinvesi kiehumaan, lisää suolaa ja keitä pasta kypsäksi paketin ohjeen mukaisesti. Ruskista broilerinsuikaleet, kuullota sipulit ja lisää mausteet ja sitruunamehu. Peitä hetkeksi kannella ja kypsytä broileri läpikypsäksi. Lisää sitten herneet sekä meiramin ja basilikanlehdet. Kuumenna (lisää tarvittaessa pannulle hieman pastan keitinvettä) ja tarjoile pastan kera.

28.8.2011

Vadelmainen juustokakku (rahkakakku)

Makeat metsävadelmat ovat, kuten aiemminkin on todettu, suurta herkkuani, mutta niitä on aika vähän saatavilla, eivätkä ne säily kovin kauaa (kahdestakaan syystä). Yksi erä mökkivattuja sulostutti herkullista juusto- eli tarkemmin sanoen rahkakakkua, jonka ohjetta olen jo kauan pitänyt to do -listalla. Resepti on Yhteishyvän Ruoka-osiosta, mustikat vain vaihtuivat vadelmiin ja pohja läpikävi pieniä muutoksia. Toisin sanoen pohja on ihan eri. :D Pienempi (ohuempi) ja jauhoissa on perusvehnän rinnalla karkeampaa grahamia.

Lukemani mukaan maitorahkakin on tuorejuusto,
joten tätä kakkua voi kutsua asiavirheeseen sortumatta
yhtä lailla rahka- kuin juustokakuksikin.

Lopputulema: ihastuttava kakku, joka on parhaimmillaan seuraavana päivänä, levättyään rauhassa jääkaapin viileydessä. Ja myös hyvin kaunis ilmestys, ottaa paikkansa vaikka juhlapöydässäkin. Minun oli muuten tarkoitus tehdä kakku vanhempien luona irtopohjavuokaan, mutta muistinkin vuoan koon väärin, se oli aivan liian iso tälle kakulle. Juustokakunhan pitää olla korkea! :) Pienempää ja kuitenkin riittävän korkeareunaista vuokaa ei sitten siihen hätään löytynyt kuin kertakäyttöfoliovuokana... Mutta sepä toimikin loppupeleissä aivan mainiosti. Kakku irtosi nätisti ja aivan hyvin sai siistit palat leikattua. Täytyykin pitää nämä foliovuoat mielessä, jos pitää vaikka kuljettaa juustokakkua piknikille tai tuliaisiksi (jolloin siis kakun kuljettaminen on hankalaa, etkä kuitenkaan haluaisi matkustella irtopohjavuokasi kanssa).


Vadelmajuustokakku / vadelmainen rahkakakku
Inspiraationa toiminut reseptilähde: Yhteishyvä Ruoka

Pohja

100 g margariinia
0.5 dl sokeria
1 kananmuna
1.5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja

Täyte

500 g maitorahkaa
200 g ranskankermaa
3 kananmunaa
1-2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua
2 rkl perunajauhoja
2-3 dl vadelmia tai muita marjoja

Vaahdota margariini ja sokeri, ja sekoita sitten joukkoon muna. Lisää jauhot ja painele taikina vuoan (halkaisija enintään 24 cm) pohjalle ja reunoille. Sekoita täytteen ainekset, pois lukien marjat. Kaada täyte vuokaan kolmessa osassa ja ripottele vadelmat tasaisesti väleihin. Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin tunti.

26.8.2011

Sesonkimakuja: kantarelliohratto

Viime viikolla mökkiläiset taas kerran hemmottelivat tuliaisilla. Saatiin upeaakin upeampia kantarelleja: täydellisen kokoisia, kirkkaan keltaisia ja viimeisen päälle siistejä. Kuin suoraan sienikirjasta. Tuskin uskoisi samaksi sienilajiksikaan kuin ne, mitä näkee välillä toreilla ja turuilla myytävänä.


Säilöttäväksi jääneet kantarellit oli sitten kätevämpi hauduttaa ja höyryttää isona satsina, tilavuus pienenee mukavasti ja sienet voi pistää vaikkapa muovirasiassa pakkaseen. Yksi 200 gramman erä pääsi kuitenkin heti ohraton sankariksi. Näin jälkeenpäin ajatellen tulikin varsin suomihenkinen ruoka: kantarelleja mökkimetsästä, kotimaista ohrahelmeä ja salaattisipulia, tuoreita yrttejä omalta parvekkeelta... Teeman rikkoi oikeastaan vain manchego, tuo klassinen ja ah niin herkullinen espanjalainen juusto. :)


Kantarelliohratto (3-4 annosta)

200 g haudutettuja kantarelleja (painoivat siis tämän verran pannulla hauduttamisen jälkeen)
50 g (eli 1-3 vartta) salaatti-/kevätsipulia
2.5 dl ohrahelmiä
palanen liemikuutiosta (1/4)
tuoretta timjamia
valkosipulijauhetta
1 rkl valkoviinietikkaa
tuoretta persiljaa
mustapippuria
7 dl kuumaa vettä
palanen manchego-juustoa (tai parmesan)

Käsittele ensin kantarellit paistinpannulla: hauduta ne kypsiksi ja haihduta liika vesi pois. Siirrä ne sivuun. Kuullota sitten pannulla öljyssä sipuli. Lisää joukkoon timjami, liemikuution palanen, valkosipulijauhe ja ohrahelmet. Pyörittele pieni hetki ja lisää sitten kolmasosa vedestä. Sekoittele ohrattoa silloin tällöin, ja lisää loppu vesi muutamassa osassa sitä mukaan kun edellinen satsi on imeytynyt ohraan. Lisää loppuvaiheessa sekaan valkoviinietikka, persilja sekä sienet. Mausta vielä mustapippurilla ja raasta joukkoon aivan lopuksi vielä reipas kasa manchego-juustoa. Raasta myös valmiiden ohrattoannosten päälle pienet keot manchegoa.

Raastavan herkullista! :)

24.8.2011

Siemenruisleipä hapanjuureen, it's a first!

Hapanjuureen tehtävä leipä on jo pitkään ollut ns. leivontalistalla, ja kesäloman loppumetreillä uskaltauduin hapanjuuren kasvatushommiin. Ihan jonkin verran piti tehdä taustatyötä, jotta alkoi ensikertalaisena ymmärtämään omasta mielestään riittävästi tätä juurestelua. Hyvät vinkit löysin muun muassa Jauhot suussa - blogista, ja lähdinkin liikkeelle Jonnan ruishapanjuuren ohjeistuksilla. Mututuntuma oli positiivinen, juuressa näkyi mielestäni halutunlaista toimintaa ja eloa oikeissa vaiheissa, ja nyt jääkaappini perukoilla toden totta asuu pakasterasiassa söpö pieni juurekas (juurekas on muuten oikeasti sieni).


Seuraava vaihe suuressa hapanjuuriseikkailussa oli leipäreseptin lukitseminen. Valinta osuikin Aleksin (Viva ciabatta!) hyvännäköiseen siemenruisleipään. Aleksin ohjeessa sai valita parin gramman hiivalisäyksen tai poisjättämisen väliltä, ja itse tosiaan jätin hiivan pois kokonaan ja luotin pelkän juuren voimaan. Noudatinkin reseptiä kerrankin 100 % täsmällisesti ja orjallisesti. Ainiin, valinnaiset robotit jäivät myös paitsioon. Paistolämpötilaksi pistin 200 astetta, 250 asteen alkulämmittelyllä varustaen (ilmeisesti auttaa uunissa nousemisen nopeammassa käynnistymisessä).

Kikkailua kuvakulmilla ja kokosuhteilla... Tässä vielä
nupuillaan oleva krysanteemi onkin nyt jo täydessä kukassa.

Ja lopputulos? Leipä on hyvin rukiinen ja todellakin maistuu hapanleivälle. Hauskaa kun omasta uunista tulee ulos autenttisen makuista tavaraa! :D Siemeniä oli näin pieneen leipään aika paljolti, en olisi uskonut näin toteavani, mutta ensi kerralla pärjännee vähemmälläkin. Parhaalle maistuivat muuten pakastamisen läpikäyneet leipäsiivut!


Siemenruisleipä
Resepti on peräisin Viva ciabatta! -blogista.
Ohjeen ruishapanjuureen löydät esimerkiksi Jauhot suussa -blogista.

80 g ruisjauhoa
80 g ruisjuurta
80 g vettä

120 g vettä
100 g ruisjauhoja
80 g hiivaleipäjauhoja
40 g siemeniä (kaapista löytyi auringonkukkaa, pellavaa ja sesamia)
5 g suolaa (1 tl)

Sekoita leivontaa edeltävänä iltana 80 g ruisjauhoa, juurta ja vettä sekaisin ja anna niiden käydä yön yli huoneen lämmössä.

Liota siemeniä seuraavana päivänä ohjeen vedessä tunnin verran. Sekoita edellisenä iltana valmisteltuun juureen siemenet liotusvesineen sekä loput ohjeen ainesosat. Vaivaa viitisen minuuttia ja anna sitten levätä tunti.

Riivaa palloksi ja paina sen yläpinta halutessasi siemeniin. Anna leivän nousta pari tuntia tai kunnes pinta selvästi alkaa repeilemään. Esilämmitä uuni 250 asteeseen, mutta laske lämpö 200 asteeseen heti kun olet työntänyt leivän uuniin. Kypsytä uunissa noin (ainakin) 40 minuuttia.

20.8.2011

Neilikkainen porkkanasosekeitto

No, kesälomat on kyllä lomailtu, joten siltä osin kesä on ohi, mutta aurinkoisia ja varsin lämpimiä kelejä on edelleen riittänyt. Siitä huolimatta olen jotenkin siirtynyt ihan vahingossa jo kohti syksyisempiä makuja. Porkkanaisen sosekeiton, johon kasviksista myös sipulia ja omenaa laitoin, maustikin neilikka ja tuore inkivääri. Ihana yhdistelmä, tämä maistuu sekä lämpöisenä että kylmänä ateriana. Näen jo sen pimeän syysillan, jolloin tätä keittoa voisi lusikoida höyryävän kuumana.


Omat sosekeittoni ovat usein rakenteeltaan aika paksuja (ja mieluusti heman rakeisia). Tykkään mielummin syödä pienemmällä lusikalla soppakekoja, kuin lusikoida juoksevaa keittoa jatkuvasti läikkymistä varoen. Mutta jokainen tyylillään, soseen voi ajaa halutessaan aivan samettiseksi ja lisätä nestettä niin paljon, että keitto menee vaikka pillillä juoden! :D Sopan kaveriksi suosittelen kuitenkin reipasta leipäpalaa. Kuvassa esiintyvän hapanleivän reseptiä on tulossa seuraavassa postauksessa!


Neilikkainen porkkanasosekeitto (2-3 annosta)

650 g porkkanoita
1 omena
0.5-1 sipuli
2 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunamehua
2 mm valkosipulijauhetta
5 neilikkaa (4 voisi riittää)
pippuria
neljäsosa liemikuutiosta
ainakin 4 dl vettä

Pilko porkkanat, omena ja sipuli kattilaan ja kaada siihen nelisen desiä vettä. Lisää kattilaan myös kaikki mausteaineet ja keitä kunnes porkkanatkin ovat kypsyneet. Poista neilikat ja soseuta keitto sauvasekoittimella ja tarkista maku (suola ja pippuri) sekä koostumus (vesi).

Keitto on mukava höystää ja koristaa jollakin purutuntumaa antavalla elementillä. Tällä kertaa homman hoitivat auringonkukan ja pellavan siemenet.

18.8.2011

Suolainen pannukakku meiramin aromeilla

Yhteishyvän Ruoka-osio tietää kertoa, että meirami on tillin, persiljan ja basilikan ohella Suomen käytetyimpiä yrttejä. Hernerokassa ja pizzamausteessa vai? Itselleni meirami on nimenä tuttu ja olen törmännyt siihen toki monesti mausteseoksissa ja tuoteselosteissa ylipäänsä. En kuitenkaan ole itse aiemmin käyttänyt meiramia sellaisenaan ruuanlaitossa, en tuoreena enkä kuivattuna. Meirami kuitenkin pesiytyi parvekeyrttitarhaani, ja siemenestä asti kasvatettu yrtti oikein kukoistaa partsilla. Melkein on ollut hätä kädessä mihin sitä käyttää (sitä on jo säilötty talven varallekin sekä pakkaseen että kuivattuna maustehyllyyn). Samainen Yhteishyvän linkki opastaakin pitkän listan meiramin käytöstä eri ruoka-aineiden kanssa. Menee ihan hankalaksi, jos koettaa keksiä jotakin mihin se ei sopisi. ;)

Helppoa, nättiä ja maukasta.


Iltaselle pykättiin suolaista pannukakkua, johon pilkoin täytteeksi miniluumutomaatteja ja onginpa vielä fetakuutioitakin. Ja koska meirami sopii tomaatti-, juusto- ja munaruokien kanssa, täytyy sen olla oiva yrtti tämäntapaiseen pannariin! Suolaisen pannukakun täytteet voi toki lisätä taikinan päälle (tai alle) heti, mutta mikäli niiden haluaa pysyvän ihan pinnan tuntumassa, kannattaa ne lisätä vasta noin kymmenen minuutin esipaistoajan jälkeen. Hieman erilainen ja todella simppeli vaihtoehto suolaisen piiraan tai pizzan tilalle.


Suolainen pannari 26 cm pyöreään piirakkavuokaan
(uunipellillisen saat tuplaamalla ainekset)

2 kananmunaa
4 dl maitoa
0.5 tl suolaa
1 mm valko- tai mustapippuria
1 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Täyte-ehdotus: miniluumutomaatteja, fetaa ja tuoretta meiramia.

Vatkaa munat ja vatkaa joukkoon myös puolet maidosta sekä mausteet. Lisää sitten jauhot vähitellen, samanaikaisesti taikinaa vatkaten. Vatkaa joukkoon vielä loppu maito. Kaada voideltuun uunivuokaan tai -pellille ja paista 225 asteessa sellaisenaan 10 minuuttia. Ota pannari uunista, lisää täytteet pintaan ja jatka paistamista vielä noin 20 minuuttia, kunnes pinta alkaa saamaan väriä. Ripottele valmiin pannarin pintaan vielä hieman meiramia koristeeksi.

16.8.2011

Ulkoströmsölainen mustikka-vadelmakääretorttu

Nyt ei menny niinku Strömsössä... Lähtökohdat olivat hyvät, mutta hätiköinti ja mutkien oikominen kostautuivat tällä kertaa. Ryhdyin nimittäin pyörittelemään kääretorttua saatuani tuliaisina tuoreita vastapoimittuja metsävadelmia ja -mustikoita. Mutta, mutta... Ilmeisesti se, että lähdin liikkeelle jääkaappikylmillä kananmunilla, koitui tällä kertaa hieman kohtalokkaaksi.


Kaikkihan sujui oikein mukavasti siihen asti, kunnes ryhdyttiin siivuttamaan kääretorttua. Läpileikkauksen iloiset marjat saivat pitkän aikaa kiinnitetyksi kaiken huomioni, mutta jokin ei tuntunut olevan ihan kohdallaan. Ja tosiaan, torttupohjahan oli aivan litteä, eikä normaaliin tapaan ilmavan kuohkea! Leivinjauheen olin kyllä muistanut ja pintakin oli ihan kypsän värinen riittävän paistoajan turvin, joten päättelenpä suurimmaksi syyksi tuon kylmien kananmunien käytön. Silloinhan vaahto ei ilmeisestikään tahdo pysyä kuohkeana, mikä taasen on kääretorttua paistellessa kaiken A ja O.


No, ei siis mikään kymppisuoritus, mutta ei käärö silti syömättä jäänyt! :D Vaikka rakennevirhe on selkeä, makua se ei toki pilannut. Kääretortun sijaan leivonnaista kyllä pitänee kutsua pannukakkurullaksi tai makeaksi munakasrullaksi? ;) Kai muuten sellaistakin voisi tehdä! Mutta voin luvata, että lähiaikoina en rupea kylmien kananmunien kanssa leipomaan...

Toisesta päästä saatiin mustikka- ja toisesta
vadelmakääretorttua. Ja keskeltä sekoitusta!

Kääretorttu

Pohja
4 munaa
1.5 dl sokeria
0.5 dl perunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
500 g rahkaa
3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
tuoreita marjoja (vadelmia, mustikoita...)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja sekoita sitten joukkoon keskenään sekoitetut kuivat ainekset. Kaada leivinpaperoidulle pellille ja paista 225 asteessa 5-8 minuuttia. Kumoa uunista otettu pohjalevy sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä.

Mausta rahka sokerilla ja vaniljasokerilla ja levitä jäähtyneen kääretorttupohjan päälle. Ripottele päälle marjat. Kääri levy tiukaksi rullaksi leivinpaperin sisään, kietaise ympärille vielä keittiöliina ja laita rulla tekeytymään jääkaappiin.

13.8.2011

Kanelin ja kardemumman tuoksua:
omena-kauratorttu

Pääsiäisen tienoilla osallistuin Hei me leivotaan! -sivuston mämmintuunauskisaan ja asiantuntijaraati palkitsi tarjoiluehdotukseni Sirpa Talkan leivontakirjalla Makeaa ja suolaista puutarhasta. Kirja on vuodenaikojen mukaan (puutarhan) kauden marjoja, hedelmiä ja muita kasveja hyödyntävä reseptipankki kotileipurille. Ja ne opuksen kuvat... Niitä on ihasteltu ja kiitelty myös Kokkia viinissä -blogissa. Todella laadukkaita, herkullisia ja kuitenkin konstailemattomia kuvia reseptien leivonnaisista. Kirjaa selaa jo visuaalisen elämyksen takia ja reseptitkin ovat mainioita, kotikeittiöön istuvia. Kirjassa on myös kiinnitetty huomiota leivonnaisten hieman terveellisempiin valintoihin ja ratkaisuihin. Normijauhoja on korvattu kuiturikkaimmilla vaihtoehdoilla ja myös rasvan laatuun on kiinnitetty huomiota.


Kirja on jo tähänkin mennessä inspiroinut useammankin keittiössä vietetyn hetken kulkua ja suuntaa, mutta nyt toteutin vihdoin lähestulkoon kirjattua reseptiä noudattelevan leivonnaisen. Kyseessä on kaikkien rakastaman kaura-omenapaistoksen piirasmainen muoto eli omena-kauratorttu. Omat sovellukseni rajoittuivat ohjeen puolittamiseen (käytin pientä vuokaa) sekä kanelin ja kardemumman ujuttamisesta taikinaan. Valmiin tortun pintaan siveltävän aprikoosihillolusikallisen sen sijaan skippasin... Ironista kyllä, olen ostanut elämässäni tasan yhden aprikoosihillopurkin... ja tyhjensin sen juuri 3 tai 4 päivää ennen tortun leipomista. Oikeasti!


Omena-kauratortun maku on lempeän kaurainen, todellakin muistuttaen kaura-omenapaistosta. Omenaa, kanelia, kardemummaa... Mmm... Vähän alkusyksyä ennusteleva valinta siis (kirjankin luokittelun mukaan syyskesän resepti), mutta olen jo hyvän aikaa salaa haaveillut syyssesongin omenapiiraista. Valitsin kaupasta hyvin kotoisilta näyttävät uuden sadon ranskalaiset Akane-omput, joita kuvailtiin maukkaiksi ja hapahkoiksi. Arvelin niiden sopivan leivontaan, ja osuinkin sekä Googlen että koemaiston perustella oikeaan. Ei hapan, mutta kuitenkin hieman kipakka, rapean makea ja säilytti hyvin maun ja muodon uunissa. Nam. Maistuu kotimaiselle. :D


Omena-kauratorttu, 12 palaa
Lähde: Sirpa Talka, 2010. Makeaa ja suolaista puutarhasta, WSOY.
Suluissa omat muutokset ja lisäykset

200 g margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja (graham)
3 dl kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
3 dl omenaa kuutioituna (4 dl)
(1 tl kardemummaa)
(1 tl kanelia)

(Päälle: omenasiivuja, kanelia ja kaurahiutaleita)

Vaahdota rasva ja sokeri, ja vatkaa sitten joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sitten varovasti käännellen rasva-sokeri-munavaahtoon. Kääntele joukkoon myös omenakuutiot. Voitele piirasvuoka (25 cm) ja levitä taikina siihen tasaisesti. Painele taikinaan vielä ohuita omenalohkoja ja ripottele pintaan hieman kanelia ja kaurahiutaleita. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.


Tämä leivontaopus kannattaa noteerata!

11.8.2011

Wasabi-tonnikalapullat & wasabimajoneesi

Elokuun ruokahaasteessa, jota houstaa Korianteri-blogi, maistuu nyt wasabi. Erinomainen kokkaushaaste, itse olen aiemmin käyttänyt wasabia lähinnä sushin tekemiseen, ja jääkaappiin unohtuvalle avatulle wasabituubille tahtoo muutoin olla hyvin vähän käyttöä. Ja kuitenkin se tulisi hävittää noin kuukauden kuluessa avaamisesta. No, joskus tuli kokeiltua wasabimausteista uunilohta, mutten siihen oikein tykästynyt. Toivottavasti haastekisan kautta tulee pinnalle hyviä wasabireseptejä, joilla tulevaisuudessa hyödyntää sushihetkien jämäwasabit! :)


Haastevastauksena kokkailin sitten kahdella tavalla wasabia hyödyntävän annoksen: wasabi-tonnikalapullia wasabimajoneesissa dippailtaviksi. Tonnikalapurkit saivat siis kyytiä ja wasabin lisäksi makua pulliin toivat seesaminsiemenet sekä soijakastike. Aikas hyvää! Tonnikala kannattaa muuten valuttaa heti alkuunsa huolellisesti, luvassa kun on joka tapauksessa erittäin meheviä pullia tai piffejä! Pullien kanssa syötiin salaattiaineksia: ruukkusalaattia, kirsikkatomaatteja, tuoretta basilikaa, viinirypäleitä, mangoa sekä fetaa ja fetapurkin kannen yrttimaustettua krutonkihässäkkää. Erityisen maukkaita palleroiset olivat seuraavana päivänä, kylminä nautittuna, vaikkakin silloin kuoren rapeus oli muisto vain.

Wasabimajoneesi soittelee lehdellä.

Wasabi-tonnikalapullat & wasabimajoneesi

2 prk tonnikalaa
1 kananmuna
0.5-1 dl korppujauhoja
1 rkl soijakastiketta
2 rkl seesaminsiemeniä
1-2 tl wasabia
mustapippuria

2 rkl majoneesia
1 tl wasabia

Valuta tonnikala ja sekoita siihen kananmuna, korppujauhot (tonnikalan kosteus vaikuttaa määrään) ja soijakastike. Lisää seokseen huolellisesti sekoittaen myös seesaminsiemenet, wasabi ja mustapippuri. Omaan makuun sopivan wasabin määrän voi tarkistaa raakaa taikinaa maistellen. Pyörittele seos pulliksi ja paista öljytyllä pannulla. (Pullat voi halutessaan vielä kieritellä ennen paistamista seesaminsiemenissä.)
Sekoita majoneesi ja wasabi esim. pienessä muovipussissa ja tarjoile majoneesi valmiiden tonnikalapullien kanssa dippikastikkeen tapaan.

10.8.2011

Aurinkoterassilounas Tampereella: Hullu Poro

Kesälomalla ja kesän aikana muutenkin on tullut tehtyä jos minkälaista retkeä ja reissua. On päästy ulkomaiden lämpöön kulttuurimatkalle, mutta myös lähempää on löytynyt nähtävää ja koettavaa. Joskus rentoutuminen, uusi maisema ja näkökulma voivat aueta jo muutaman minuutin pyörämatkan päästä omasta kodista. Ja kesäiset eväsretket... mikäpä sen mukavampaa! :D

Loppukesään mahtui myös Suomimatkailua, tällä kertaa kohteena runsaiden kesätapahtumien kaupunki Tampere. Kaunis ja eläväinen paikka, ja paikallinen Tapahtumien yö (vrt. Taiteiden yö) takasi, että tekemistä riitti. Kaupungilla kävelyä, pyöräilyä, toreja, ostoksia, luonnosta nauttimista, kulttuuritapahtumia, kahviloita... Näitä ja paljon muuta Tampere tarjosi tällä kertaa.


Tampereella on toritarjonnan (ml. ranskalainen tori, joka ehkäpä kesäfiiliksen myötä oli paljon vilkkaampi Tampereella kuin aiemmin Helsingissä koettuna), kahviloiden ja grillien lisäksi myös paljon mukavia ruokapaikkoja. Arkiviikolla tulikin kokeiltua muutamia lounaspaikkoja, ja ajattelin tässä tehdä pienen esittelyn Hullu Poro -ravintolan buffetlounaasta.

Salaatti- ja alkupalapöydästä: tonnikalaa, simpukoita, hillosipuleita, leikkelettä, silliä, katkarapuja, aurinkokuivattuja tomaatteja, marinoituja valkosipulinkynsiä, salaattia, fetaa ja viinirypäleitä.

Hullu Poro on Tampereen Koskikeskuksessa sijaitseva ravintola, jossa saa päivisin hintaan 8.90 kattavan lounaan noutopöydästä. Lounaan voi aloittaa todella laadukkaasta salaatti- ja alkupalapöydästä, jossa perussalaattiainesten lisäksi oli valittavana myös muun muassa (kuoressaan keitettyjä) sinisimpukoita ja katkarapuja! Aurinkokuivatut tomaatit, marinoidut valkosipulit ja runsas leikkelevalikoima olivat myös makuuni. Nam! Alkuun maistui myös katkarapukeitto, joka oli mielestäni koko lounaan yksittäisistä osioista paras.

Alkuun: Katkarapukeitto.

Lämpiminä ruokina tarjottiin tuona päivänä grillipihviä (sekä leivitettynä että ilman, iso plussa tästä), kukkoa viinissä sekä jauheliha-spagettivuokaa (tämä ilmeisesti erityisesti lapsivieraita varten). Myös erilaisia makkaroita oli tarjolla. Lisäkkeinä muusia, paistettuja pariisinperunoita, yms. Parasta oli broisku, erityisesti kastikkeen lisukkeet huomioiden. Tämä coq au vin ei pitänyt sisällään purkkiherkkareita, vaan pekonissa oli paisteltu tuoreita kantarelleja! Arvatkaapa kuka kalasteli näitä herkkuja oikein antaumuksella. ;)

Paistettuja pariisinperunoita, jauheliha-spagettivuokaa, porsaan grillipihviä, kukkoa viinissä (lisukkeet + broiskufile).

Jälkkäriksi maistuikin sitten kahvi ja keksi, muuta ei olisi kaivannutkaan. Hinta-laatusuhde enemmän kuin paikallaan. Varsinkin kun lounaan sai nauttia kaikessa rauhassa aurinkoisella ulkoterassilla. Ja tarjoilija kävi huomaavaisesti noutamassa tyhjät lautaset aina seuraavaa settiä hakiessa. Tavataan taas Tampere ja Hullu Poro! :)

Jälkkärikahvit. Ja tulipa vihdoin Dops-keksiäkin maistettua, nam!

8.8.2011

Suklaiset leivoskipot rahkatäytteellä

Olisipa oma kirsikkapuu! Tuoreet makeat kirsikat maistuisivat nimittäin useamminkin. Kirsikat antavat koristelussa mielestäni erityisen ylellisen ja juhlavan vaikutelman, ja tällaista pientä luksushetkeä hain näillä sitruunarahkalla täytetyillä, kirsikoin somistetuilla suklaakipposilla.



Tällaisia leivoskupposia voi muuten hyvin tehdä pakkaseen valmiiksi ja ottaa sieltä sitten vaikka kaksi kerrallaan ja täyttää milloin milläkin: pohjalle hilloa, rahkaa, jugurttia, kermaa tai tuorejuustoa sekä höysteeksi hedelmiä, marjoja, suklaarouhetta tms. Pohjataikinan voi jättää neutraalin makuiseksi tai maustaa sokerilla, vaniljasokerilla ja/tai esimerkiksi kaakaojauheella. Neutraalina toteutettuna kippoihin sopii myös suolainen täyte. Tällä kertaa laitoin itse vaniljasokeria ja kaakojauhetta.

Kipposet juuri ennen paistamista.

Suklaiset leivoskipot

Leivoskupit (noin 12 kpl)

3 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
(2 rkl sokeria)
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
100 g margariinia
3 rkl kylmää vettä

Mittaa jauhot, lisää kaakaojauhe, (sokeri,) vaniljasokeri sekä ripaus suolaa ja kuutioi margariini joukkoon. Nypi rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi, sekoita ja muotoile taikinaksi. Anna levätä jääkaapissa ainakin puoli tuntia. Kaulitse muovikelmun välissä ohueksi piiraspohjaksi ja paista leivosmuoteissa (tai muffinipellin koloissa) 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia paksuudesta riippuen. Kupit voi valmistaa etukäteen ja pakastaakin tarvittaessa.

Täyte-ehdotus: sitruunarahkaa ja kirsikoita

maitorahkaa
sokeria
sitruuna-aromia
kirsikoita

Mausta rahka sokerilla ja sitruuna-aromilla. Lusikoi tai pursota kuppeihin ja koristele peratuilla kirsikoilla.


6.8.2011

Mustikkatuorepuuro

Tuoreita mustikoita mökkituliaisina... Nämä on näitä vuodenajan suomia pieniä iloja. :) Tai kyllä kai tämä taitaa vähintäänkin keskikokoisen ilon mitat täyttää? Mustikkapiirakan lisäksi on tullut puuhailtua ja makusteltua muutakin, tuoreet marjat ovat ylellinen aamunavaus.


Tuorepuurollahan meinataan keittämättä valmistettavaa puuroa. Tässä puurohiutaleiden pehmentämiseen käytettävä neste saadaan soseutetuista tuoreista mustikoista ja maitorahkasta, tarvittaessa voi sekaan lorauttaa hieman mehuakin. Puuron voi laittaa tekeytymään jääkaappiin jo illalla, tai mikäli hommaan ryhtyy vasta aamulla, tulee malttaa odotella ainakin vartin verran.


Mustikkatuorepuuro
(2-3 annosta)

2 dl mustikoita
300 g maitorahkaa
1 dl ruistäysjyvähiutaleita
0.5 dl vehnäleseitä

Soseuta mustikat sauvasekoittimella. Huristele joukkoon myös maitorahka. Sekoita lusikalla mustikka-rahkaseokseen lopuksi vielä hiutaleet ja leseet. Makeuta halutessasi hunajalla tai sokerilla. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli tms., kuitenkin vähintään vartin verran. Ropistele annoksien päälle vielä sopivasti mustikoita sellaisenaan (ja ehkä jokunen puurohiutalekin koristeeksi).

3.8.2011

Rosemaryn kesäkurpitsa-jauhelihapata

Arkiruoanlaitto on tässä taloudessa hyvin usein sitä, että ideat lentävät, mutta päätöksenteko jätetään usein enemmän tai vähemmän avoimeksi kauppareissun valikoiman ja tarjousten maksimaalisen hyödyntämisen varmistamiseksi. Nyt mieliteot, sesonkivalikoima ja lihatiskin tarjous johdattivat rosmariini-kesäkurpitsa-jauheliha -komboon. Mielessäni alkoikin siintää kuva jonkinlaisesta kesäkurpitsamussakasta, mutta sovittelin ruoan valmistuksen kyllä mieluummin pelkkää liettä, ei liettä JA uunia vaativaksi ruoaksi. Ja nälkäkin alkoi vähitellen olla, ei siinä tunteja malta silloin kokkailla. ;)


Joten eikun jauhelihat Kovanaama-pannulle ja sinne sitten perään sipulia ja kesäkurpitsaa (sekä keltaista että vihreää, jee) rosmariinilla maustettuun tomaattikastikkeeseen hautumaan. Että tulikin hyvät aromit kannen alta. Annos on muuten tällaisenaan aika karppi, ja halutessaan sen voikin tarjoilla riisin, ohran tai miksei perunan tai pastankin kera. Oman lounassettini sateisena kesälomapäivänä kokosin kuitenkin ihan vain reippaasta kulhollisesta tätä kesäkurpitsa-jauhelihapataa sekä hedelmistä kootulla jälkkärillä.



Rosemaryn kesäkurpitsa-jauhelihapata

750 g naudan paistijauhelihaa
1-2 sipulia
2 kpl kesäkurpitsaa (600 g)
140 g tomaattipyrettä
0.5 tl valkosipulijauhetta
2 pientä kuivattua cayennepippuria tms.
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
vettä hauduttamiseen

Ruskista jauhelihat ja pilko tai siivuta sillä aikaa sipulit sekä kesäkurpitsat. Jauheliha saa mielellään jäädä isohkoiksi möykyiksi, kuin pieniksi lihapulliksi. Kuullota sipuli jauhelihan joukossa ja lisää lihan kypsyttyä mausteaineet: tomaattipyre, valkosipulijauhe, cayenne (tai chili tms.), suola, pippuri sekä hienonnettu rosmariini. Lisää pataan myös kesäkurpitsapalaset, sekoita ja hauduta kannen alla kunnes ne ovat sopivan pehmeitä, mutta yhä kiinteitä. Lisää haudutusta varten noin tomaattipyrepurkillinen vettä.

1.8.2011

Ohramuffinit, aamiaismuffinit, appelsiinimuffinit, rusinamuffinit...

... rakkaalla lapsella on monta nimeä! Tuskin maltoin odottaa, että löytyi sopiva hetki kokeilla Annan Garam Masala -blogissaan esittelemiä appelsiinimehuun leivottavia aamiaismuffineita. Tämä on hyvä esimerkki reseptistä, jonka tuotoksista tietää pitävänsä jo ennen ensimmäistäkään kokeilua. :)


Ja odotukset myös vähintäänkin täyttyivät, muffineissa on vahva appelsiinin maku, ja rusinat tuovat aivan riittävästi makeutta. Niiden lisäksi laitoinkin alkuperäistä reseptiä muokaten myös desin kuivahedelmäpalasia. Olin näitä ostanut aiemmin tänä vuonna Saksasta: papaijaa, aprikoosia, taatelia jne. pieninä kuutioina, samassa olomuodossa kuin niitä tavataan yleensä myslin joukossa. Kätevä tuote! Muita pikkumuutoksia reseptiin oli ohrajauhojen valinta kuiturikkaaksi jauhotyypiksi, soodan korvaaminen leivinjauheella (muuntosuhde 1:2), sekä sitruunamehun sijaan vain appelsiinimehua. Enpä ole muuten ennen kuullut ohramuffineista! Vaan aivan hyvin ohrakin tässä leivinjauheella kohottaen toimii, ja makukin on mainio.

Auts, sisälmykset esillä...


Aamiaismuffinit (12 kpl)
Muunnelma Garam Masalan reseptistä.

5 dl ohrajauhoja
3 tl leivinjauhetta
0.25 tl suolaa
1 muna
0.5 dl oliiviöljyä
3.5 dl appelsiinimehua
1 dl sultana rusinoita
1 dl kuivattuja hedelmiä paloina

Sekoita kuivat (jauhot, leivinjauhe ja suola) sekä kosteat (muna, öljy ja mehu) ainekset omissa kulhoissaan huolellisesti sekaisin. Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainekset, lisää joukkoon vielä rusinat ja kuivahedelmäpalat ja jaa taikina öljytyn muffinipellin koloihin. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.