31.12.2011

Pikantti pestoleipä

Raketteja odotellessa täällä ovat paukahdelleet viime aikoina pestopurkkien kannet... Pitää ehkä ottaa nyt pieni aikalisä, jotten ihan kyllästy tähän upean vihreään makutahnaan! :D Se, mikä kuitenkin hieman ärsyttää, on peston säilyvyys. Mikäli purkissa nyt ylipäänsä tohditaan avatun peston käytettävyydestä jotakin sanoa, printti lupailee peston säilyvän syömäkelpoisena jääkaapissa vain muutaman päivän ajan. Kuten tiedämme, on nämä säilyvyystakuut laskettu aika huimien varmuuskertoimien turvin, ja epäilemättä se pestopurkki säilyy ihan priimana paaaljon kauemminkin, etenkin jos varmistat, että pinnalle jää suojaava öljykerros. Mutta olisi kuitenkin huolettominta ja muutenkin mukavaa, jos putelin saisi tyhjennettyä viikon sisällä...

No, tuollainen puolinainen pestopurkki inspiroi minut leivontapuuhiin. Pestosämpylät kuulosti todella mainiolta idealta! Ja siltä se kuulostaa edelleenkin, mutta kaikista hyvistä aikeista huolimatta sämpyläni päätyivät jotenkin leipävuokaan yhtenä isona limppuna. Hah, kai sitä saa improvisoida kesken leivonnankin. :D Totuuden nimissä päädyin harhapoluille (lue vuokaleipälinjalle) siitä syystä, että keksin haluavani testata kuinka kääretorttumaisesti rullattu, pestolla voideltu leipä toimisi. Valitettavasti pestoa oli enää niin vähän jäljellä, että tuo kierteinen pestoraita katosi lähes näkymättömiin, eikä sitä leivän poikkileikkauksella juuri havaitse. Paitsi, jos tietää mitä etsiä. ;)


Tästä voinee erottaa hennon pestospiraalin... :)

Sämpylää tahi leipää, hyvää pyrittiin tekemään ja priimaa pukkasi tulemaan. Tämä leipä on kyllä hullun hyvää heti lämpimiltään, uunituoreena. Todella pehmeää ja maukasta! Ja rapealle pinnalle rouhimani cashewpähkinät paransivat settiä entisestään. Seuraavina päivinä makuelämys ei tosin yltänyt yhtä korkealle, varsinkin kun olin onnistunut säilyttämään leivän jotenkin todella typerästi kuoren pehmeyttäen. Leipäpalojen pyöräytys mikrossa kuitenkin palautti kiitettävästi leivontapäivän makufiilistä takaisin.

Tähän blogipostaukseen on myös hyvä päättää vuosi 2011. Ja onpa muuten ollutkin varsin mukava vuosi, toivottavasti sinäkin voit muistella sitä hyvillä mielin! :) Koska poikkeus vahvistaa säännön, olen tehnyt pienen uudenvuodenlupauksen, jonka tulen paljastamaan (ja jo osin lunastamaankin) luultavasti heti seuraavassa postauksessani...

Onnea uudelle vuodelle 2012!


Suosittelen erittäin painokkaasti peston kokeilua leivonnaisiin!
Periaatteessa se sopii mihin tahansa perustaikinaan,
poistat vain alkuperäisestä reseptistä suolan ja rasvan.

Pestoleipä / Pestosämpylät

2 dl vettä
20 g hiivaa
1 rkl fariinisokeria
2 dl sämpyläjauhoja

noin 3 dl sämpyläjauhoja
0.5 dl pestoa
(cashewpähkinöitä)

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Vispaa nesteen joukkoon fariinisokeri ja kaksi jauhodesiä. Peitä kulho ja anna taikinan kuplia 20 minuuttia. Lisää ja vaivaa joukkoon vähitellen loput jauhot ja viimeiseksi pesto. Kohota kaksinkertaiseksi. Leivo taikina leiväksi ja aseta voideltuun tai leivinpaperoituun leipävuokaan. Taikina sopii hyvin myös sämpylöiden tekoon. Kohota leipää tai sämpylöitä vielä hyvä tovi liinan alla. Jos haluat, voitele pintaa vedellä ja ripottele päälle rouhittuja cashew- tai muita pähkinöitä. Paista 225-asteisessa uunissa leipää noin 30 minuuttia, sämpylöille riittää noin vartti.


29.12.2011

Puurourpon Ruususen uni

Puurot maistuvat edelleen, ja suurin osa aamuistani käynnistyy nimenomaan puuron voimalla. Eikä puuroihin todellakaan pääse kyllästymään, kun puurolaatua samoin kuin lisukkeita vaihtelee ja vuorottelee jatkuvasti. Ja puurohan maistuu myös kylmänä, (ainakin tälle puurourpolle) kun seassa on hieman jotakin makeaa kuten marjoja, hilloa tai hunajaa. Muusattu bansku on ihan ykkönen!

Alla kaksi puuroideaa: paakastetuista karpaloista keitelty ruishiutalepuuro ja ruusuvedellä maustettu ohrapuuro. Jälkimmäinen on oikeastaan Lähi-Idän suunnalta tutun jälkiruuan mukaelma, makua siihen tuovat myös kaneli, kardemumma ja rusinat.

Kauniinpunaista karpalopuuroa rukiisella otteella.

Karpalo-ruispuuro
karpaloita
ruishiutaleita
vettä
juoksevaa hunajaa

Keitä puuropaketin ohjeen mukainen määrä vettä, ja laita aluksi haluamasi määrä karpaloita kattilaan. Kun karpalot ovat poksahdelleet jotakuinkin rikki, painele mehut irti perunanuijan avulla. Lisää sitten puurohiutaleet ja keitä normaaliin tapaan puuroksi. Tarjoile tuoreiden karpaloiden kera, ja makeuta puristamalla päälle hieman juoksevaa hunajaa!

***

Ruususen puurojälkkäri
2 dl ohrahelmiä
8 dl maitoa (tai vettä jos haluat vähemmän hyvää...)
0.5 tl kanelia
0.5 tl kardemummaa
2 rkl ruusuvettä
2 rkl vaniljakreemijauhetta (tai sokeria)
1 dl rusinoita

Keitä ohrahelmiä kanelilla ja kardemummalla maustetussa maidossa (itse hölmöilin veden kanssa) noin 30 minuuttia. Lisää ruusuvesi, vaniljakreemijauhe ja rusinat ja anna kiehua hissukseen haudutellen vielä ainakin viitisen minuuttia. Jäähdytä viileäksi ja tarjoile.

27.12.2011

Pasta x 2

Vuosi vetelee viimeisiään, ja ehkäpä juuri sen vuoksi olen ottanut projektiksi suorittaa pientä inventaariota kuivakaapin sisälmysten suhteen. Sitä kun tahtoo kertyä muun muassa näitä avattuja pastapaketteja, jotka sitten kotiutuvat vähän liiankin hyvin kuin unohdetuiksi seinäruusuiksi.

Tässä siis kaksi pastapussien eliminointi-ideaa: ensin lohesta ja sitten kinkusta. Tällaisissa pastaseteissä hyödynnät myös näppärästi ne viimeisetkin joulumurkinat, mikäli kaikki joulukinkku tai -kala ei ole vielä kadonnut jääkaapista. Vihreä pesto kävisi muuten kumman tahansa maustajaksi, irroittaen aterian täysin jouluisuudesta (mikäli siis olet jo saanut joulusta tarpeeksesi...).

Punaisella pestolla kuorrutettua lohta & rosmariini-sitruunapastaa.

On pojat käyty Lidlissä...

Lohipasta
lohta
punaista pestoa
sitruunanauhapastaa (tai normia ja tilkka sitruunamehua)
rosmariinia

Lusikoi lohifileen päälle punaista pestoa ja kypsennä uunissa. Keitä pasta ja mausta tuoreella, hienonnetulla rosmariinilla (ja sitruunamehulla).

***

Kinkkupasta
palvikinkkua (tai vaikka joulukinkun jämiä)
hunajaa
sinappia
oliiviöljyä
omena tai pari
kuviopastaa
(herneitä)
mustapippuria
rosmariinia

Keitä pasta (ja lisää lopussa pussi pakasteherneitä jos on, itse unohdin tämän vaikka piti...) ja jäähdytä kylmällä vedellä huuhtoen. Kuutioi palvikinkku ja omena. Vispaa ison tarjoilukulhon pohjalla mausteliemi, eli jotakuinkin sama määrä hunajaa, sinappia ja oliiviöljyä. Kippaa kulhoon pasta, kinkku ja omena. Pyöräytä myllystä reipas annos mustapippuria (heitä sekaan tuoretta rosmariiniakin jos tykkäät) ja sekoita koko komeus nostellen huolellisesti sekaisin. Maistuu sekä kylmänä että kuumana.

Olisipa kaikki kinkkukuutiot reunapaloja...

23.12.2011

Jouluhassuttelua

Vihdoin se on täällä, joulu! Tai oikeastaan se tuntui tänäkin vuonna saapuvan varsin nopeasti, ja hieman salaakin, kun ei ole ollut lunta talvitunnelmaa luomassa. Glögi yhdessä muiden sesonkiherkkujen ja jouluvalmistelujen kanssa ovat kuitenkin auttaneet fiiliksen virittämisessä! :D Ja kynttilät! Ohessa muutamia joulun alla otettuja kuvia.

Tunnelmallista joulunaikaa!

Aiemminkin vierailleet tonttupojat jaksavat ja jaksavat...

Kun piparimuotit käyvät ylikierroksilla ja halutaan naurattaa ystäviä...

Nyt on ensimmäinen päivä (lyhyttä) joululomaani, ja kyllä osaa olla ihanan rento ja samalla odottavainen olo. Jouluinen yllätys saapui myös toissapäivän postin mukana, onni kun oli päässyt potkaisemaan Pampulan blogissaan järjestämässä arvonnassa! Postin kuoresta paljastui kauniisti paketoitu Kaarina Roinisen Iloisen leipojan kirja (WSOY, 2009). Erittäin mieluinen joululahja (en malttanut odottaa avaamista huomiseen...). Kiitos Pampulalle! :)

Suloinen paketti kortteineen.

Ensiselailulla löytyi jo monta kiinnostavaa ohjetta.
Epäilemättä jauhot pöllyävät ensi vuonnakin! :D.

21.12.2011

Ohra-bataattilaatikko joulupöytään

Meidän perheen joulunvietossa on perinteisesti pärjätty kaupan valmislaatikoilla, mutta bataattilaatikon halusin tänäkin vuonna pyöräyttää etukäteen itse. Halusin nimenomaan ohraista purutuntumaa ja reilua jouluista maustearsenaalia, joten räätälöin reseptin oma-aloitteisesti, eri ohjeista vinkkejä yhdistellen. Olisin halunnut heittää joukkoon vielä sinihomejuustoakin, mutta koska kaikki joulupöydässä eivät juustosta välitä, jätin sen sikseen. Homejuustotuunauksen voi (ja aionkin) toki suorittaa omalla lautasellakin. Muita hyväksi todettuja tuunausideoita ovat garam masala -mausteseos tai pieni chilipotku!

Kuumakallet laitettiin jäähylle parvekkeelle.
Huomaa etummaiseen taiteilemani aaltokuvio!

Viime vuotisesta, hieman vetisestä bataattilaatikosta oppineena nesteen määrät olivat nyt paremmin kohdallaan. Tosin omaan makuuni ovat aika jymäkän tiiviit, ryynimäiset laatikot, joten ensi vuonna saatan vieläkin tiivistää tätä. Makeaa on, osan bataatista voisi ehkä korvata perunallakin. Ja ainiin, oli pakko pistää bataatin joukkoon jääkaapissa killunut yksittäinen porkkanakin. Siitä tuli mukavia väripilkkuja hieman vaaleamman oranssin bataatin joukkoon. :)

Itse kokattu joululaatikko on muuten kiva tuliainen joulupöytään, pikkujouluihin tai muihin sesonkiajan illanstujaisiin. Annos tehdään silloin tietysti kertakäyttöiseen foliovuokaan ja kanteen kirjoitetaan ja askarrellaan nätit etiketit ja tuoteselosteet. Tontut tykkää!

Tämmöinen simppelillä kannella varustettu kaveri riitti omaankin
pakastimeen joulunjälkeisiä aikoja odottelemaan ja ilahduttamaan.


Ohra-bataattilaatikko (iso satsi)

2 dl rikottuja ohrasuurimoita
5 dl vettä
0.5 tl suolaa
8 maustepippuria

1 kg bataattia
keitinvettä

8 dl maitoa
2-3 kananmunaa
1 tl suolaa
0.5 rkl fariinisokeria
0.5 tl kanelia
0.5 tl kardemummaa
0.25 tl inkivääriä
0.25 tl muskottipähkinää

Pinnalle korppujauhoja

Keitä ohrasuurimot kypsiksi (20 min) maustepippureilla ja suolalla maustetussa vedessä. Poista sitten pippurit. Keitä myös bataatti kypsäksi, kaada keitinvesi pois ja muusaa. Sekoita sitten huolellisesti bataatti, ohra sekä loput ainesosat mausteineen. (Älä kuitenkaan esim. riko kananmunia välittömästi kiehuvan kuuman bataatin joukkoon, ettei tuloksena ole munakokkelia.) Kauho isoon paistoastiaan tai useampaan pieneen, ja paista 175-asteisessa uunissa
1.5 tuntia. Laatikoiden pintaan voi ripotella korppujauhoja ja tehdä lusikalla tai haarukalla painokuvioita.

19.12.2011

Rakkautta ensi puraisulla - Stollen

Jokunen viikko takaperin ostin kaupasta Stollen-pötkylän, sellaisen läpinäkyvään muovipakkaukseen kääräistyn, tomusokerikuorrutteisen möykyn. Onhan noita ollut joulusesonkina kaupoissa ennenkin, mutta eipä ole tullut ostettua, koska minusta osittain sulanut tomusokeritahmahalko ei ole näyttänyt erityisen houkuttelevalta. Houkuttelevia kuitenkin olivat ne runsaslukuiset rusinat, joita näkyi leivonnaisessa olevan enemmän kuin reippaasti. Oli sitten pakko viedä yksi Stollen kotiin, rusinakuumeen lääkkeeksi, vaikka todella harvoin kaupasta valmiita leivonnaisia tulee ostettua.

Vaan onneksi ostin, ihastuin Stollenin makuun välittömästi. Kyseessä on siis saksalainen joululeivonnainen, ikäänkuin pullapitko, jossa on runsaasti rusinoita ja muita kuivahedelmiä tai esimerkiksi sitrushedelmien kuoripaloja. Pitkon sisuksissa voi piilotella marsipaanipötkö, ja asiaan kuuluu myös jo edellä mainittu tomusokerikuorrutus. Mehevää, makeaa ja maistuvaa! Ja suurinpiirtein jo siinä ensimmäisiä Stollen-siivuja nautittaessa aloinkin jo suunnittelemaan sopivan Stollen-reseptin googletusta. Mikäpä olisi sen parempaa, kuin oppia tekemään tätä herkkua kotikeittiönkin puolella!

Koti-Stollenin leikkaus.

Sukaattejakin!

Ja tattadaa, Allrecipes UK tarjoilikin hyvän kuuloista reseptiä. Mukailin ohjeen omaan makuuni unohtamalla sen marsipaanin ja korvaamalla säilykekirsikat reippaammalla sitruskuoripalasatsilla. Ja puolitoista teelusikkaa suolaa oli mielestäni vähän kohtuuton määrä, (vaikka sitten käyttäisikin suolatonta voita) joten päätin pärjätä puolikkaalla. Ja... Omatekemä Stollen on vähintäänkin yhtä hyvää kuin kaupan, olen aivan myyty. Veikkaanpa, että tästä tulee Hayleyn oma uusi jouluperinne. Kiitokset Saksaan! Tämä leivonnainen saisi takuulla Seppo Rädynkin pyörtämään ne kuuluisat sanansa tuosta maasta! :D


Stollen - saksalainen joulupitko
Muunnelma Allrecipes UK -sivuston Christmas Stollen -ohjeesta.

2 tl kuivahiivaa
1.75 dl maitoa
1 muna
75 g sokeria
0.5 tl suolaa
75 g margariinia
350 g vehnäjauhoja
100 g rusinoita
100 g appelsiininkuoripaloja
100 g sukaatteja (sitruunankuoripaloja)

Pinnalle: tomusokeria ja kanelia

Lämmitä maito ja sekoita kuivahiiva vispilällä joukkoon. Odota 10 minuuttia. Vispilöi maidon sekaan muna, sokeri, suola, pehmeä margariini ja reilu puolet jauhoista. Lisää loput jauhot vähitellen, samalla taikinaa sekoittaen. Kaavi taikina kevyesti jauhotetulle työtasolle ja vaivaa kymmenisen minuuttia. Taittele ja vaivaa sitten joukkoon rusinat ja sitruskuoripalat. Laita taikinapallo takaisin kulhoon, peitä liinalla ja anna kohota 1 tunti.

Leivo sitten taikina haluttuun muotoon, itse jaoin sen kahtia ja tein kaksi pienempää stollenia perinteisellä "taitoksella". Kohota vielä 40 minuuttia liinan alla ja työnnä 180-asteiseen uuniin 10 minuutiksi. Väännä sitten uuni 150 asteeseen ja paista vielä 30-40 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Maista ensimmäiset siivut jo lämpimänä (ilman tomusokeria)! Jäähdytä ritilällä ja koristele jäähtyneet leivonnaiset tomusokerihunnulla ja ripauksella kanelia.


17.12.2011

Mousse à la rose - Ruusumousse

"Jos tää ois oikee prinsessa, niin tää varmaanki pukeutuis joka päivä vaaleanpunaseen mekkoon ja valkeisiin polvisukkiin. Ja sitte tällä ois tietty hurjan sievä kruunu ja silkkinauhasta sidottuja rusetteja hiuksissa. Ja jälkkäriks tää söis epäilemättä kermavaahtoa, joka maistuis ruusunkukilta..."

Mousse à la rose non pareille!
~Ruusumousse vertaansa vailla!

No, totuus on joskus tarua ihmeellisempää, ja välillä on ihan luvallista, jopa suositeltavaa, esiintyä hetki oman elämänsä pikku prinsessana. ;) Se ei edes vaadi ihmeitä, ainoastaan pullollisen ruusuvettä. Sopiva loraus sitä kermavaahdon ja rahkan seokseen ja a vot, ruusumousse on valmis! Nam! Kruunasin hienostelun tähtityllapursotuksilla ja nonparelleilla. Nämä nonparelliversiot muuten (syksyn Hollanninmatkalta) eivät ole kovia, hampaat rikkovia rakeita, vaan sulavat kivasti suuhun.

Niin, ja kaikkitietävänä pikkuprinsessana katson asiakseni tiedottaa valtakunnalleni, että minua ärsyttää kovasti se, että jopa alan ammattilaiset ääntävät sanan mousse ihan miten sattuu. Se lausutaan oikeaoppisesti mus, ei esimerkiksi mous, muush tai musee. Ymmärrän toki, etteivät kaikki ole opiskelleet ranskaa (kokin pitäisi kyllä silti osata lausua perusruokasanat), mutta silloin pitäisikin ymmärtää olla kikkailematta ja lausua sana kuten se kirjoitetaan (mousse) tai tyytyä käyttämään suomalaista vastinetta vaahto. Hyväksyn ehkä myös suomalaistetun version musse, vaikka joku voi kyllä silloin luulla, että puhut hiirulaisista. NIH!

Tässä on nyt sitä ruusuvettä.
Kustansi kohtuulliset 2 euroa.

Ruusumousse
2.5 dl kermaa (Flora kuohu)
250 g maitorahkaa
ruusuvettä
sokeria

Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon maitorahka. Kaada sopiva loraus ruusuvettä ja makeuta sokerilla. Jos maltat, pursota mousse nätisti tähtityllan avulla tarjoiluastioihin. Koristele nonparelleilla.

Tämähän sopisi muuten vaikka
Roosa nauha -kampanjan kannatusjälkkäriksi. :)

15.12.2011

Leipäkirjan lumoissa: rusina-kumina-ruisleipä

Ihana kirja vaikkapa jauhopeukalon joulua sulostuttamaan on Richard Bertinetin Leipää monella tavalla (Moreeni 2011). Kirja on täynnä ihastuttavia leipäreseptejä vaaleasta ja tummasta aina rukiiseen ja makeaan taikinaan asti. Tästä löytyy ohjeet muun muassa erilaisiin sämpylöihin, pizzaan, ruokaleipiin, skonsseihin ja rieskaankin. Ja ihania maustamisideoita myös! Miltä kuulostavat vaikkapa kardemumma-luumuleipä tai appelsiini-minttuleipä? :D Ja mikä parasta, leipien ja muiden leivonnaisten valmistus neuvotaan kirjan alussa viimeisen päälle tarkasti, ilman krumeluureja tai holhoamista. Kotikokki kiittää! Ja reseptit on jopa testattu suomalaisilla jauhoilla. Ylipäänsä kirja antaa vastauksen moniin aiemmin epäselviksi jääneisiin juttuihin, mainio leipäraamattu!

Poimin testattavaksi hyvänkuuloisen rusina-kumina-ruisleivän ohjeen, johon myös lisäsin hieman jääkaapissa edelleen kivasti viihtyvää ruishapanjuurta. Ohjehan ei sisällä juurta, mutta kirjan alkupäässä Bertinet käsittelee tätäkin aihetta ja rohkaisee lisäämään taikinoihin juurta, jos semmoista on onnistunut edelliseltä leipomiskerralta vaikkapa säästämään. Tottelen! :)

Nyt on muuten tämänkin "rusinat pullasta" -herkkuperseen
mielestä jotakuinkin sopiva määrä rusinoita!


Lopputulos: Puolikkaasta annoksesta syntyi hyväksytysti kirjan kuvaa muistuttava, upean tuoksuinen leipä. Harmitti, etten uskaltautunut tekemään samalla vaivalla heti koko taikinaerää (josta syntyy 2 leipää). Taikinan työstäminenkin olisi reilunkokoisella pallukalla ollut helpompaa. Leivän rakenne ja kuoren rapeus ovat kohdallaan. Sumutepullon puuttuessa roiskautin vain hieman vettä uuniin ennen kuin tyrkkäsin leivän sinne. Kirjassa ei ollut kuvaa tämän leivän leikkauspinnasta, joten en ole ihan varma pitäisikö rakenteen ehkä olla ilmavampaa, isokuplaisempaa.

Maku on myös mieluisa, kumina ja ruis nyt ovat klassikkoyhdistelmä, mutta makea rusina tuo kivan uuden suunnan. Ruis- ja vehnäjauhojen osuus on tässä toki jälkimmäisen puolella (reseptin nimestä huolimatta), ja pakko tunnustaa, että hiivaleipäjauhopussin sijaan täällä pölisteltiin sämpylä- ja erikoisvehnäjauhopusseja.

Malli ja tekele. Kirjassa on muuten todella herkulliset ja inspiroivat kuvat!

Rusina-kumina-ruisleipä (2 kpl)
Reseptin alkuperä ja tarkat ohjeet: Richard Bertinet, Leipää monella tavalla

400 g hiivaleipäjauhoja
100 g ruisjauhoja
10 g tuorehiivaa
10 g suolaa
370 g huoneenlämpöistä vettä
250 g rusinoita
1 tl kuminansiemeniä
(4 ruokalusikallista ruishapanjuurta)

Yksinkertaistettu ohje:

Sekoita jauhot keskenään, hiero hiiva joukkoon sormenpäillä murustellen. Lisää ja sekoita ensin suola ja sitten vesi. Työstä taikinaa jauhottamattomalla työtasolla 5-10 minuuttia (kouraise taikinaa, vedä itsepäin ja taita ikäänkuin ilmaa taikinan sisään keräten). Lisää kumina ja rusinat työstämisen loppupuolella. Taittele taikinan reunat joka suunnasta sisäänpäin. Käännä taikina ympäri ja painele vielä reunat alaspäin, jotta saat kauniin taikinapallon. Kohota kulhossa, liinalla peitettynä tunnin verran.

Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile palloiksi. Jätä taikinapallot lepäämään jauhotetulle alustalle liinalla peitettynä 10 minuutiksi.

Taittele taikinapallojen ylä- ja alareunat, syntyy siis 2 kpl pikänmallisia leipiä (pituus noin 20 cm). Jätä saumat alaspäin ja kohota tunnin verran liinan alla. Käännä leivät ja tee pintaan viillot ja nosta 250 asteiseksi lämmitettyyn uuniin, lämmityksen ajan uunissa olleen pellin päälle. (Sumuta myös vettä uuniin juuri ennen kun työnnät leivän sinne.) Laske uunin lämpötila heti 220 asteeseen ja paista 30 minuuttia. Kypsä leipä kumisee pohjasta. Jäähdytä ritilän päällä.

13.12.2011

Virolainen innovaatio: juustokakkusuklaa

Kuka tykkää suklaasta? Kuka rakastaa juustokakkua?
Niinpä, kukapa ei... Ja entä kun nämä kaksi paketoidaan yhteen?
Voidaan todellakin sanoa, että virolainen Kalev tietää mitä tekee.

Tässä siis vinkki Tallinnassa kävijöille, Kalevilla on kaksikin erilaista juustokakun makuista suklaata: levymuotoinen valkosuklaa ja maitosuklaakuorrutteiset praliinit (myydään karkkipussissa). Näistä jälkimmäiset ovat mielestäni kahdesta hyvästä parempia, valkosuklaa kun tuntuu nykyään olevan hieman liian äitelää omaan makuuni. Suosittelen kokeilemaan!


10.12.2011

Kardemummapannukakku

Noniin, noniin, pannari on klassikko, mutta laitetaan taas yksi perusohje jakoon ja näytille. Eipä tässä ole muita innovaatioita kuin yhden jauhodesin korvaaminen sämpyläjauhoilla (henk. koht. ihastus) ja reippaalla kardemummatuunailulla (henk. koht. ihastus nro 2).

Törkeän hyvää pannaria tulee. Ainoa seikka, joka vähän harmittaa on se, että tällaisissa juoksevissa taikinoissa kardemumma vajoaa pohjaan. Eli pannukakun pohja on kovinkin pilkullinen, kun taas yläpinnan perusteella pahaa-aavistamaton uhri ei osaisi epäilläkään luvassa olevaa kardemummahyökkäystä! :D No, kunhan taikina on sekoitettu hyvin ennen pellille kaatamista, asettuu kardemumma kuitenkin tasaisesti koko pannarin alalle. Sitä siis tulee kyllä jokaiseen suupalaan, vaikkei se olekaan vertikaalisesti tasaisesti jakautunut.

Tsekkaa yläpinta versus kardemummainen alapinta.


Pannarin päällä maistui mansikkahillon sijaan hunaja ja appelsiini-sitruuna-inkiväärimarmeladi! Ja ropisteltiin päälle vielä vadelmiakin pakkasesta. Täytteistä ei tosin jäänyt kuvatodisteita. ;) Tosin itseasiassa löysin samaisista vadelmista ennen pakastamisoperaatiota otetun kuvan, joten liitetään se tähän kesäfiilistä tuomaan!

Pikkuisia valdemareja.

Kardemummapannukakku
8 dl maitoa
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja
2 rkl sokeria
0.5 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

Riko munat ja vatkaa niiden rakenne rikki. Kaada joukkoon pari desiä maidosta ja aloita jauhojen vispilöinti. Lisäile maitoa ja jauhoja vuorotellen ja kaada lopuksi kaikki maito sekaan. Jos laitat ensin kaiken maidon ja sitten vasta jauhot, saattaa taikinaan tulla jauhomöykkyjä. Mittaa vielä mausteet mukaan, sekoita ja kaada leivinpaperoidulle uunipellille. Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.

8.12.2011

Thai-soijapalawok

Thai-tyyppisten makujen saaminen omatekemään ruokaan on tässä taloudessa vaivalloista. Siinä missä intialaisen keittiön päämausteet ovat löytäneet maustehyllyyni, thaikeittiön tarpeista löytyy enintään kalakastike ja chili. Siksipä olenkin ilahtunut Pirkan uutuudesta, Tom Kha -keittoaineksista: muun muuassa kookoksen, galangjuuren, sitruunaruohon ja limen maut yhdestä pikku pussukasta. Käytin mausteseoksen kuivattujen soijapalojen ja niistä kyhätyn wokin maustamiseen. Huippuhyvää ja kätevää!

Vaatimaton ulkonäkö, mutta mainio maku.

Thai-soijapalawok (4+ annosta)

4 dl kuivattuja soijapaloja
5 dl vettä
2 pussia Tom Kha -keittoainesta (Pirkka)
2-3 rkl kalakastiketta
chilihiutaleita
kurkumaa värin vuoksi
450 g itämaisia wokvihanneksia (Pirkka)
200 g (4 kerää) täysjyvänuudeleita

Mittaa puoli litraa vettä isoon, syvään paistinpannuun ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää Tom Kha -keittoainekset ja soijapalat ja anna kiehua välillä sekoitellen noin 8 minuuttia, eli kunnes soijapalat ovat melkein kypsiä (eli läpikostuneita ja pehmeitä).

Kiehauta samalla vedenkeittimessä vettä, ja kaada se syvään kulhoon nuudelien päälle pariksi minuutiksi. Kun nuudelit ovat kypsiä, kaada ylimääräinen vesi kulhosta pois.

Mausta soijapalat chilihiutaleilla ja lisää halutessasi hieman kurkumaa. Kaada joukkoon wokvihannekset, ja kuumenna koko komeus. Sekoita lopuksi joukkoon vielä kypsät nuudelit ja tarjoile. Syö puikoilla!

6.12.2011

Piparkakkutalo ja -ikkunakoriste

Tänä vuonna tein ensimmäisen kerran piparkakkutalon itseaskarrelluilla kaavoilla. Hahmottelin ihan perinteisen mallisen tuvan ruutupaperille, mikä olikin fiksu siirto, sillä mitoittaminen ja leikkaaminenkin olivat ruutuja apuna käyttäen lasten leikkiä. Uskaltauduinpa askartelemaan ovet, savupiipun ja ikkunalaudatkin. Viime vuonnahan piparitaikina taipui piparipurkiksi.


Piparkakkutaikinaa en sen sijaan tehnyt itse alusta lähtien, vaan nappasin kaupan pakastealtaasta tutun paketin. Ja hyvä niin, sillä piparkakkutalon osien leikkaamiseen meni ihan riittävästi aikaa ja vaivaa... Isompia piparimuotoja tehdessä kannattaa muuten todellakin kaulita taikina suoraan leivinpaperin päällä, leikata kuvio ja sitten vain irroittaa reunojen ylitse jäävät taikinariekaleet. Isojen ja ohuiden taikinapalojen (piparkakkutalon seinät!) nostelu ei nimittäin ainakaan minulta olisi onnistunut.

Huomaa tanssivat tonttupojat!
Tuskin jäisivät Jarpille kakkosiksi. :D

Piparitupa saatiin lopulta kokoon, ja sekä koristelut että liimaukset hoidettiin ihan perus tomusokeri-vesikuorrutteella (punainen väri punajuurimehusta). Koristeeksi laitoin myös kuivattamiani mandariinisiivuja. Hassuja! :D Piparitaikinan jämät leivoin ihan vain pipareiksi, joista osaan tein reiät ja pujottelin silkkinauhapätkillä ikkunaa koristamaan. Nauhapätkylät on muuten paidoista ja topeista irti leikattuja erivärisiä henkarinauhoja, joita olin pitkään kerännyt ja säästellyt ja nyt sain ne vihdoin hyvään käyttöön. Kaiken tämän askartelun paskartelun jälkeen olo oli kyllä kuin Strömsössä tai Kotossa konsanaan!

Rauhallista ja tunnelmallista Itsenäisyyspäivää! :)

Tuoksuva joulukoriste.

2.12.2011

Lohimunakas uunissa

Munakas syntyy näppärän vaivattomasti myös uunissa, vaikkapa pyöreässä piirakkavuoassa. Ja ruokaisia ainesosia munakkaaseen lisättäessä siitä syntyy täysipainoinen ateria ihan pääruoaksikin. Omaan proteiinipommiini laitoin reilusti uunilohta (pakkasen jämäaarteita) ja höysteeksi herneenversoja sekä auringonkukansiemeniä. Maustamisessa riittäisi ihan pelkkä suola ja pippuri, mutta hain vähän eksotiikkaa garam masalan ja minimaalisen pienen chilikastiketujauksen voimin. Ja parvekkeelta löytyi edelleen kypsiä kirsikkatomaatteja, (joulukuu!) joten ripottelinpa koko komeuden päälle niitäkin väriä antamaan.

Lisukkeena herneenversoja ja omia kirsikkatomaatteja.


Lohimunakas uunissa

4 kananmunaa
2 dl maitoa
0.5 tl suolaa
mustapippuria
(garam masalaa)
(pikkutilkka chilikastiketta)

kypsää lohta (maustettuna suolalla ja garam masalla)
herneenversoja
kirsikkatomaatteja
auringonkukansiemeniä

Asettele lohi öljyttyyn uunivuokaan pikkukekoina tasaisesti, ja ripottele sekaan pätkittyjä herneenversoja ja kirsikkatomaatteja. Riko munat kulhoon ja riko niiden rakenne rikki haarukalla sekoittaen. Lisää munien joukkoon maito ja mausteet, ja kaada seos varovasti uunivuokaan. Ripottele pintaan vielä auringonkukansiemeniä. Paista 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, eli kunnes munakas on hyytynyt ja saanut hieman väriä pintaan. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua, nauti kylmänä tai kuumana.

Uunimunakas ennen uunitusta...

... ja sitten jo lautasella.

29.11.2011

Glögisiepon jouluskonssit

Skonssit ovat hyviä aamupalaleivonnaisia (tai miksei iltapallallakin), koska ne valmistuvat nopeasti, eikä niiden tarvitse olla lainkaan epäterveellisiä. Pomminvarmat rusinaskonssit saivat nyt rouheisuutta sämpyläjauhoista, minkä vuoksi nostin leivinjauheen määrää (varmaan turhaan). Ja koska jouluun on alle kuukausi aikaa, nesteenä käytin glögiä... ja koska minulla oli nimenomaan glögitiivistettä, jatkoin sitä vedellä. Epäilemättä myös glögitiiviste+maito tai pelkkä juomavalmis glögi toimivat myös.

Sesonkifiilistelyä. :)

Hyviä! Hienovarainen joulun maku ja tuoksu, reilusti rusinaa ja rouhea purutuntuma! Maistuu aamukahvin (tai iltaglögin, terästetynkin) kanssa. Kokeilin myös appelsiinia, sitruunaa ja inkivääriä yhdistelevän hillomarmeladin kanssa, mutta plääh... Minä tykkään syödä skonssini ihan vain sellaisenaan. Jokainen toki tyylillään, oman makunsa mukaan.

Kynttelikönkin (taka-allala) olen kehdannut jo ottaa esille!


Rouheiset jouluskonssit
1 pellillinen, ~12 kpl

3.5 dl sämpyläjauhoja
3 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa

50 g margariinia
0.5 dl glögitiivistettä (kylmää)
1 dl vettä (kylmää)
1 dl rusinoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmät nesteet (1 dl vettä ja 0.5 dl glögitiivistettä tai 1.5 dl juomavalmista glögiä) ja rusinat. Sekoita nopeasti, älä vaivaa. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja kaulitse noin 2 cm paksuksi levyksi. Irroita lasilla tai pyöreällä muotilla haluamasi kokoisia pyörylöitä. Tai kaulitse isompi pyörylä, jonka voit leikata pizzaslaisseiksi. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

27.11.2011

Viininlehtikääryleet säilykerasiasta

Kreikasta kohti Turkin ja Lähi-Idän akselia sivuavat maut ovat, kuten olen aiemminkin hehkuttanut, tämän tytön mieleen. Yksi tähän luokkaan kuuluva mieluisa maku on minttu, jota muissa keittiöissä käytetään useimmin jälkiruoissa. Idän suunnassa minttua käytetään maustamaan muun muassa riisitäytteisiä viininlehtikääryleitä... Mmm...

Alkupalalautanen.

Isomman normimarketin säilykehyllystä löytyy lasipurkissa säilöttyjä viininlehtiä, joista voisi kääriä omatkin rullat, mutta tällä kertaa päädyttiin nopeamman kautta valmisversioihin. Ostoskoriin lastattiin siis Palirria-merkkinen aitokreikkalaista käsityöruokaa lupaileva säilykerasia. Vähän jännitti mitä tuleman piti!

Ser ut så här.

No, purkista kuoriutui kymmenen herkullisesti maustettua viininlehtikääröä. Iso miinus kuitenkin siitä, että riisi oli todella puuromaista (toisin kuin rasian kuvassa), mikä ehkä jopa kannustaa tekemään kääröt ensi kerralla itse. Näistä riittää kahdelle henkilölle hyvät alku-tai napostelupalat. Hayley'n tarjoilemana kääröt nautittiin illan alkuun rapeiden maustekeksien ja pienen porkkanasalaatin kanssa. Ohuiden porkkanatikkujen pinnalle ripottelin rusinoita ja kuivatuista inkivääripaloista leikattuja kuutioita (tuo inkivääri on muuten ihan törkeän hyvää). Itämaishenkisillä mauilla täydennetty alkupalalautanen siis. :D

Puuromainen, mutta makurikas sisus näytti tältä.

23.11.2011

Makeita ja lämmittäviä tuliaislahjuksia

Hayleyn keittiössä on ollut aavistuksen hiljaisempaa viime aikoina. Syitä on oikeastaan kaksi... Ensinnäkin on ollut töihin, vapaa-aikaan ja opiskeluunkin liittyviä kiireitä ja tapahtumia, jolloin tarvetta on ollut lähinnä aamu- ja iltapalan valmistamiseen. Joulun alla kerääntyy vielä näitä kaiken maailman juhliakin! ;) Toinen syy tai selitys on se, että kun keittiössä sitten on tekemisen makuun päästy, ovat ruoat ja leivonnaiset usein olleet tuttuja, jo-blogattuja juttuja.

Mutta heitetäänpä tähän pari kuvaa menneen kesän ruokatuliaisista, joita minulla oli ilo vastaanottaa muutamilta matkailijoilta. Joulua silmällä pitäen onkin aihetta mainita, että ruoka-aiheiset lahjat ovat hyödyllinen, hauska, vastuullinen ja kestävä (sustainable) lahja läheisen ilahduttamiseen. Ostettua tai itse tehtyä vaikka reseptin kera!

Henkilökohtainen "klassikko", Harrodsin hedelmäteetä Lontoosta. :)

Laatuoliiviöljyjä Kreikassa lomailleilta. Lisäksi lajitelma huippuhyviä
hunajia ja kreikkalaisia mauste- ja yrttisekoituksia käyttövinkein.

Vaaleanpunaisessa paketissa ruusuvedestä makunsa saavia kreikkalaisia
lokum-makeisia. Pidän näistä aivan erityisesti (ja vastaavista mintunmakuisista
makeisista myös) ja ne olivatkin ns. ennakkotilattu tuliainen. ;)