Lohivatruskoilla kohti vuotta 2011

Karjalaiset vatruskat ovat ihanan pehmeään perunamuusista tehtyyn kuoreen leivottuja, yleensä suolaisia, piiraita, joissa täytteenä voi olla pelkkää riisiä, keitettyä kananmunaa ja riisiä tai vaikkapa mannapuuroa. Hayley'n versiossa kuoritaikina tehdään perinteiseen tapaan ja täytteeksi käytetään pakkasesta kaivettu uunilohipala sekä ohra-riisisekoitusta. Kalan maustamisessa käytin sitruunasuolaa sekä jauhettuja fenkolinsiemeniä, jotka osoittautuivatkin nappivalinnaksi. Törkeän hyviä piiraita tuli!

Puolikuunmuotoiset vatruskat.
Vatruskat ovat hieno esimerkki yksinkertaisesta, mutta maistuvasta perinneruoasta, jossa on ravintosisältökin kohdallaan. Pehmeä kuoritaikina on aika tavalla kevyempi kuin pasteijoissa yleensä käytettävä voitaikinaserkkunsa. Täytteen kanssa voikin sitten taas kerran varioida loputtomiin, ja vatruskat ovat toimiva rakennuspalikka ruokaympyrän mukaisella aterialla. Silmissä siintää jo texmex-henkinen versio tulisesta jauheliha-riisitäytteestä ja paprikajauheella tuunatusta kuoritaikinasta. Nämä piiraat toimivat myös pyttipannuna, eli ruuanjämien uusiokäyttökohteena: perunamuusin tai riisin jämät, juustojen rippeet, yli jäänyt liha ja kala... osuu ja uppoaa!

Täytteenä lohta ja ohrasuurimoita.

Vatruskat lohi-ohratäytteellä
(2 pellillistä eli 16 pientä tai 8 suurta piirasta)

Kuoritaikina
800 g jauhoisia perunoita
1 tl suolaa
1 muna
1 dl vehnäjauhoja

Täyte
1.5 dl riisiä, ohrasuurimoita tai näiden sekoitusta
suolaa/kasvisliemikuution palanen (keitinveteen)
300 g kypsää lohta (esim. savukalaa tai uunilohta) TAI 2-3 kovaksi keitettyä kananmunaa
(sitruunasuolaa, fenkolinsiemeniä)

1. Kuori ja pilko perunat. Keitä perunat kypsiksi, kaada vesi pois ja muussaa. Kun perunamuusi on jäähtynyt, lisää ja sekoita suola, muna ja jauhot.


2. Keitä myös täytteeseen tuleva riisi/ohra kypsäksi suolalla tai kasvisliemikuutiolla maustetussa keitinvedessä. Jäähdytä. Sekoita halutessasi joukkoon lohta tai perinteisten vatruskojen tapaan 2-3 kovaksi keitettyä ja hienonnettua kananmunaa.


3. Leivo ja kaulitse taikinasta runsaasti jauhoja apuna käyttäen pyöreitä lättyjä. Lusikoi taikinakuorelle täytettä ja taita puoliksi. Sulje reuna huolella ja kuvioi se haarukan piikeillä painellen. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla noin 15 minuuttia.

Ennen paistamista.
Valikoima valmiita eri kokoisia piiraita. Uniikkeja
Onnea ja menestystä uudelle vuodelle 2011!

Cocktailpalat graavilohesta

Mikään ei ole niin helppo ja takuusuosittu juhlatarjottava kuin pienet suolaiset leipäset, etenkin lohipäällysteiset. Siis valmiiksi tehdyt voileivät, cocktailpalat, lohileipäset... rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja monet ovat myös variaatiomahdollisuudet. Joulupöytään, yo-juhliin, illanistujaisiin... sellaista tilaisuutta ei olekaan mihin nämä eivät istuisi.

Historian havinaa: tupaantuliaisissa
alkusuolaiseksi tarjoamani lohileivät.
Kalavammaisten kanaversiot.
Suolaiset bilepalat

leipäsiivuja (Pågen Limpukka)
tuorejuustoa (omena-piparjuuri)
salaatinlehtiä
graavilohta / broilerleikettä
...

Siivuta leipä sopiviksi suupaloiksi, voitele ja täytä. Asettele fiinisti esille. Ihmettele mihin ne katosivat ja miksei taaskaan jäänyt leftouvereita.

Itämaan tietäjien couscous - taateleita ja granaattiomenaa

Joulusta on selvitty kunnialla, mutta loma vielä jatkuu! Tässä kuitenkin jo ennen joulua makusteltua muonaa...

Taatelicouscous.
Granaattiomena on yksi näitä eksoottisia hedelmiä, joita tulee harvemmin ostettua kotiin. Saatavuus ja hinta vaihtelevat, mutta silloin kun tähdet asettuvat suotuisasti, kannattaa tilaisuuteen tarttua ja napata kaupassa kainaloon näitä herkkuja. Granaattiomenistahan käytetään eli syödään vain siemenet ja niitä ympäröivä punainen mehukas malto. Siemenet irroitetaan helpoiten (ja ilman sotkua) avattua hedelmää veden alla kulhossa murtaen. Ohje kuvineen päivineen löytyy esimerkiksi täältä.

Granaattiomena eli pomegranate.

Inspiraation tähän granaattiomenan siemenillä piristettyyn couscousateriaan sain ChocoChili-blogista. ChocoChilin Elina nimittäin kokkaili marraskuun ruokahaasteeseen voitokkaasti upean granaattiomenacouscousin. Oman couscousini pohjana ovat kuitenkin makeat taatelit jouluisella kanelinmaulla sävytettynä. Ja makeaa tässä todella riittää mahan täydeltä...


Makea taatelicouscous (neljä pientä annosta)

250 g kuivattuja taateleita
kuumaa vettä
0.5 tl kanelia
1 tl kuivattua minttua
1 tl kuivattua persiljaa
hieman inkivääriä raastettuna

0.5 dl sitruunamehua
3 dl vettä
2 dl couscousia
oliiviöljyä (suolaa, pippuria)
1 granaattiomenan siemenet

Murra varovasti taateliharkkoa pienempiin osiin, aseta kulhoon ja kaada vettä siten, että taatelit peittyvät puoliksi. Lisää kaneli, minttu, persilja ja inkivääriraaste. Anna taateleiden marinoitua ja imeä nestettä itseensä. Sekoitellakin voi välillä. Tämän vaiheen voi siis tehdä vaikkapa aamulla (tai edellisenä iltana kylmään veteen ja jääkaappiin), jolloin taatelit saavat rauhassa lepäillä lounasaikaan asti.

Kippaa taatelit paistokasariin ja lisää joukkoon myös sitruunamehu ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua sen verran, että taatelit alkavat näyttää pulleilta ja hyviltä, kiisseliksi asti ei kannata keitellä. Kytke levy pois päältä, sekoita couscous pataan ja anna nesteen imeytyä kannen alla. Loraus oliiviöljyä, sekoitus ja couscousateria on valmis tarjoiltavaksi. Ripottele tarjoiluastialle kumotun couscousin kruunuksi vielä granaattiomenan siemenet. Voilà! Tarjoile sellaisenaan tai vaikkapa kanan koipi- tai rintapalojen kanssa.

Taatelikakkua ja jouluisia kuokkavieraita

Ei tarvitse enää pohdiskella onko tänä vuonna tonttuja liikkeellä. Kulkusten kilinää on kuulunut ja lakkikin on tainnut vilahtaa ikkunan alla, mutta nyt jäi Tonttu Tohelo kiinni itse teossa! Taisi myös olla vähän Tuhkimon vikaa kiireisessä tonttuveijarissa, jätti yhden töppösistään jälkeensä. Huomista odotellessa....

Jouluisia kuokkavieraita talossa! Nyt se on todistettu.
Kahvikakut tai harhaanjohtavalta (ja siksi kovasti parjatulta ;) nimeltään kuivakakut ovat joulun makeista leivonnaisista eniten omaan makuuni. Tuota on tullut ehkä joskus mainostettuakin... Joulupöytäseurueeltamme tuli sitten toive taatelikakusta, ja tartuin innokkaana toimeen. Taatelikakkua en olekaan ennen tehnyt itse, mutta tämä on todella helppo ohje ja lopputulema on takuuhyvä ja mehevä.

Toivottavasti omistaja uskaltautuu hakemaan töppösensä takaisin.
Taitteluohjeen tarjoili Mint Chocolate.
Vauhtiin päästiin Dansukkerin helpon taatelikakun ohjeella. Muutoksia tein korvaamalla puolet sokerista fariinisokerilla. Ja vaniljasokeria laitoin puolitoista teelusikallista, enkä ohjeen neuvomina ruokalusikallisina... Ainakin omaan silmääni 1.5 rkl vaniljasokeria näyttää kirjoitusvirheeltä.

Nam nam.

Rentouttavaa Joulua lukijoille ja kanssabloggaajille!

Taatelikakku (1.5 l)
Muunnelma Dansukkerin reseptistä

1 pkt (250 g) prässättyjä taateleita
1.5 dl vettä
1 dl sokeria
0.75 dl fariinisokeria
150 g margariinia
1.5 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3.5 dl vehnäjauhoja
1.5 tl leivinjauhetta

Voitele (ja korppujauhota) kakkuvuoka. Paloittele taatelit ja keitä taatelipaloja sokeri-vesiseoksessa viitisen minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja lisää margariini sekaan nokareina, anna jäähtyä haaleaksi. Lisää vaniljasokeri ja munat puuhaarukalla sekoittaen. Lisää myös keskenään sekoitetut kuivat aineet kattilaan ja kaada taikina vuokaan. Paista 170 asteessa noin tunti. Odota vartti ennen vuoasta kumoamista.

Persialainen matto? Vai taateliharkon poikkileikkaus.
Ruoka on taidetta! :)

Bataattibakkanaalit: leipää ja laatikkoa

Ostinpa sitten jättimäisen bataatin, jolla painoa oli himpun verran alle kilon. Ei mikään kääpiö siis. Kuorin, pilkoin ja keitin kypsäksi, ja soseutin sitten perunasurvimella. Soseesta puolet käytin bataattileivän ja puolet bataattilaatikon tekoon. Ja kyllä tämä makea peruna maistui taas kerran hyvälle. Tavoitteena oli makea leipä ja hain siihen pullamaisuutta kaardemummalla. Kaardemumma ja bataatti sopivat hyvin yhteen, mutta maustamisen määrässä olisin saanut olla rohkeampikin. Myös makeutta voisi ehkä lisätä hunajalla, vaikka aika hyvä oli näinkin.

Saisinko vielä yhden palan?

Myös bataattilaatikko, jota tein ohraisen porkkanalaatikon tyyliin, sietäisi varmasti vahvempiakin maustepitoisuuksia inkiväärin ja kanelin suhteen. Mietonakin se kyllä maistui, ja ohra antoi mukavaa suutuntumaa. Unohdin muuten kokonaan kuvata bataattilaatikon! Uskomatonta mutta totta. Onkohan tämä nyt sitä nuoruusiän dementiaa...

Unohda meetvurstit ja kinkkusiivut, tämän leivän päällä nautitaan sinihomejuustoa tai ihan vain margariinia.
Bataattivuokaleipä

3 dl kiehuvaa vettä
3 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa

500 g bataattia -> keitä kypsäksi ja muussaa/soseuta
1 ps kuivahiivaa
0.3 dl lämmintä vettä
1 rkl sokeria
0.5 tl kaardemummaa (kannattaa tuplata)
noin 8 dl vehnäjauhoja

Kiehauta vesi ja kaada se ruisjauhojen (ja suolan) päälle. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan imeltyä yön yli tai aamusta iltaan.

Lisää lämmin bataatti, lämmin vesi, sokeri ja kaardemumma takinanalkuun. Sekoita kuivahiiva pariin jauhodesiin. Lisää kuivat aineet vähitelle alustaen. Kohota kaksinkertaiseksi. Pyörittele kohonnut taikina vuoan muotoon ja kohota vielä vuoassa. Voitele vedellä ja paista 200-asteisessa uunissa tunnin verran.


Bataattilaatikko

noin 500 g bataattia -> keitä kypsäksi ja muussaa/soseuta
2 dl ohrasuurimoita -> keitä kypsiksi bataatin keitinvedessä

puolikas kasvisliemikuutio
0.5 tl inkivääriä
0.5 tl kanelia
1 rkl hunajaa
2 munaa
5 dl maitoa tai vettä

Sekoita kypsät ohrasuurimot bataattimuusin sekaan. Riko kananmunat kulhoon, sekoita haarukalla ja lisää ja sekoita joukkoon myös maito/vesi. Lisää mausteet bataatti-ohraseokseen ja kaada joukkoon myös munamaito. Sekoita hyvin ja kaada uunivuokaan. Paista 200-asteisen uunin alatasolla 1.5 tuntia.

Mausteiset currysilakat

Silakka on halpa, terveellinen ja monipuolinen ruoka-aines, jonka pariin on mukava palata aina silloin tällöin. Omasta ruokavaliostani silakka meinaa silti unohtua, kun muut, muka jännittävämmät, ateriaideat kiilaavat aina edelle. Silakkaparat... tai ehkä ne ovatkin onnekkaita, kun eivät päädy liian usein Hayleyn pataan.

Uunisilakat.
Nyt joka tapauksessa ryhdistäydyin, ja nappasin reilun puolen kilon verran silakkaa kauppakassiin. Uunikokkailuun koukuttumisen hengessä fileet pääsivät lasiseen uunivuokaan nätisti rullalla. Ja päälle currylla vahvasti maustettua ruokakermaa. Sen pituinen se.

Valmisteluvaiheet.
Currysilakat uunissa

500 g silakkafileitä
(sitruuna)suolaa
mustapippuria
(kuivattua yrttisekoitusta)

2 dl ruokakermaa
1 rkl currya
1 tl paprikajauhetta
hieman chiliseosta
hieman garam masalaa
suolaa

Asettele silakat leikkuulaudalle tms. nahkapuoli alaspäin ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Rullaa fileet ja asettele uunivuokaan. Sekoita mausteet ruokakermaan (onnistuu helposti suoraan ruokakerman tölkissä) ja kaada silakkarullien päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Jos valitsit kovin laakean astian, voi olla syytä lisätä paistamisen puolivälin jälkeen hieman vettä vuokaan. Tarjoile esimerkiksi samanaikaisesti kypsytettyjen uunijuuresten kanssa.

Perunan sijaan currysilakkarullien lisäkkeenä inkivääriporkkanoita.
Valmistuvat kätevästi uunissa samalla kertaa.

Pehmeä sekametelikakku

Kuivakakut, etenkin hedelmänpalasia tai muita ylläreitä sisältävät, ovat tämän herkkuperseen ykkösvalintoja jouluisissa kahvipöydissä. Piccuisen paljon parempaa kuin vaikkapa joulutortut...


Omassa sekahedelmäkakussani hedelmät liotetaan glögissä ja taikina muistuttaa enemmän mehevää muffinssia kuin kuivakakkua. Sijoitin taikinan rengasvuoan asemesta (omani on muotoiltu aivan typerästi) leipävuokaan. Taikinan olisi voinut tehdä aavistuksen suurempana, jotta olisi saatu vähän korkeampia palasia. Joku on ehkä saattanut jo pistää merkille, etten oikein perusta vuokien voitelusta ja jauhottamisesta. Suorakulmion muotoinen vuokavalinta mahdollistikin tässä leivinpaperin käytön. Taitokset vain pohjan mukaisesti ja reunat pystyyn. Säästyi voitelun ja jauhotuksen vaiva, eikä tarvinnut kumoamisvaiheessa haastaa riitaa vuokaan kuitenkin tarttuneen taikinan kanssa. Pinta on hieman erilainen, mutta enpä tiedä onko varsinaisesti huonompi. Tasainen ja terveen värinen!


Pehmeä sekahedelmäkakku
(1.5 litran vuoka, hieman pienempikin riittää hyvin)

noin 150 g kuivattuja sekahedelmiä
noin 1 dl glögiä

100 g margariinia
1 dl sokeria
3 munaa
3.5 dl vehnäjauhoja
2 tl piparkakkumaustetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
0.5 dl glögiä

Pilko tai leikkaa saksilla sekahedelmät pieniksi kuutioiksi kulhoon. Peitä hedelmäpalat glögillä ja anna niiden pehmetä jokunen tunti.

Sulata margariini ja sekoita siihen sokeri. Lisää ja sekoita joukkoon munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinan joukkoon turhia. Lisää lopuksi glögi ja kääntele taikina vähin vedoin tasaiseksi. Niin, ja sekaan käännellään vielä ne glögissä turvonneet ja maustuneet sekahedelmäpalaset.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla noin 50 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla. Anna jäähtyä...

Olisiko ilmakuplilta vältytty vähemmällä leivinjauheella?

Kepeän täyteläinen sinihomejuustokeitto

Joulun tienoilla jääkaappiin kertyy helposti erilaisia juustoja... ja niiden jämiä. Sosekeitot ovatkin yksi parhaista tavoista hankkiutua jo avatuista paketeista eroon, kun esimerkiksi sinihomejuusto-pipariyhdistelmä alkaa tympimään. Ja tällaisesta arjen järkitoiminnasta syntyi Hayleyn keittiössä sinihomejuusto-perunasosekeitto, johon myös yksinäinen omena laitettiin makua tuomaan. Maustehyllyssä käsi tapasi curryn.

Eksyneet mantelin murut juustokeitossa.
Om nom nom... Hyvälle maistui. Suurimmaksi osaksi keitto teki kauppansa höyryävän kuumana, mutta seuraavan päivän kylmänä alkuruokana maisteltu jämäannos se vasta yllättikin. Maut olivat tekeytyneet viimeisen päälle priimaksi! Tätä tarjoaisin alkuruokana, jos emännöisin Halv åtta hos mig tai Neljän tähden illallinen -ohjelmissa! :D Pitäisi varmaan blogiinkin kehittää joku makuelämysarvosana. Tiukalla, mutta oikeudenmukaisella Hayleyn skaalalla yhdestä viiteen tämä soppa saa lämpimänä arvosanan 4.5 ja kylmänä 5-. Miinus siitä, että ulkonäkö ei kikkailuitta ole kovin kaksinen. Vieraille tarjottaessa tämä vaatisikin jonkun taiteellisen nestekiehkurakoristeen, yrttisilppua tms.

Puoliksi sulanut sinihomejuustonokare ei kyllä hivele silmää.
Mutta minkä näössä häviää, sen maussa korvaa.
Sinihomejuustokeitto
(pääruokana kahdelle, alkuruokana neljälle)

4 dl vettä
3 jauhoista perunaa (noin 350 g)
1 omena
2 rkl kuivattuja sipulilastuja (tai 1 tuore)
0.5 kasvisliemikuutiota
1 tl currya
mustapippuria
50-75 g sinihomejuustoa (Castello)

Kuori ja pilko perunat ja omena kattilaan. Lisää vesi, sipulilastut, kasvisliemikuution puolikas ja mausteet, ja keitä, kunnes perunat ovat kypsiä. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää lopuksi sinihomejuusto nokareina. Soseuta vielä halutessasi uudestaan kun juusto on sulanut sekaan. Tarjoile kuumana tai kylmänä, pää- tai alkuruokana.

Täyteläistä ja kuitenkin varsin kevyttä tasapainoa.

Lussekatter - Sahramipullaa Lucian päiväksi

Sahramileivonnaiset (lussekatter) liittyvät olennaisesti Lucian päivään, jota vietetään 13. joulukuuta. Joten nyt, jos milloin on hyvä hetki tuoda talveen valoa kauniin sahraminkeltaisilla sesonkileivonnaisilla. Sahramin sanotaan muuten olevan maailman kallein mauste. Toisaalta sahrami on varsin riittoisaa ihan jo pieninäkin määrinä, ainakin värinsä puolesta. Se tuli selväksi näiden pullien leivonnassa. :)

Sahramipullaa Hayleyn tapaan.
Pullapaakari-Hayley pääsi nimittäin osallistumaan sahramipullatalkoisiin. Tämä kauniin keltainen leivonnainen on tyypillinen ruotsalainen herkku, jota teimme kyllä ihan perinteisellä suomalaisella pullataikinalla. Sekaan vain lisättiin tuo sahrami (heti alkuvaiheessa lämpimään maitoon liuottaen). Puolen litran pullataikinaan riittää 0.5 grammaa sahramia.

Lucia-perinteeseen sekoittuneiden sahramipullien kerrotaan alunperin olevan osa saksalaista traditiota, jossa keltaisen valoa tuovan pullan avulla peloteltiin itse Lucifer (kissan muodossa) matkoihinsa. Leivonnaisen muoto ilmentääkin nukkuvaa kissaa. Tästä siis nimi lussekatt.
Sahramipullat voi luonnollisesti leipoa millaisiksi haluaa, mutta teeman mukaista henkeä niihin puhalletaan esimerkiksi S-kirjaimen (peilikuva) muotoisina kiekuroina sekä erilaisina sarvina ja kruunuina. Ja koristelu tietysti rusinoilla! Taiteilijan vapauksin meidän pullasatsissa tuli vaikka millaista känttyä aina Hannunvaakunasta vanhaan kunnon pullapoikaan.

Armoa anovan näköinen pullapoika.
Kalpaten sen kuitenkin loppupeleissä kävi... O:)

Yrttilihapullat mintulla ja persiljalla

Nyt tuli sitten kokeiltua ihan uusia makuja lihapulliin, kun iskin taikinaan kuivattua minttua. Mukaan mahtuivat myös persilja ja kaneli. Ai, että muuten tulikin hyvää kun vielä käytti hyvää naudan jauhelihaa. Kunnon hifistelijä voisi toki vielä upgreidata lihan lampaaksi. Pyöryköiden maku oli aivan mahtava, tosin mitä muuta se voi tällaisen minttuaddiktin mielestä ollakaan? Kanelia saisi kyllä olla enemmän, sitä ei valmiissa pullissa oikeastaan maistanut. Reseptinä käytin Yhteishyvän Ruoka-liitteen jauhelihakepakkojen ohjetta, johon inspiraatiota lienee haettu Pohjois-Afrikka & Lähi-itä -akselilta (pidän muuten tosi paljon sen seudun keittiöstä, vaikka olen vielä "opintomatkani" alussa).

Lihapullat cous cousilla.
Mintulla tuunattujen lihapullien side kick oli luonnollisesti cous cous. Sen maustamiseen käytin myös persiljaa sekä Pirkan hedelmäisen dippikastikkeen jämiä. Pinnalla teemaan sopivia mantelilastuja (glögikautena näitä löytyy tästäkin taloudesta, wink wink).

Cous cous persiljalla, hedelmädipillä ja mantelirouheella.
Minttulihapullat
Lähde: Yhteishyvä (omat muutokset suluissa)

400 g naudan jauhelihaa
2 rkl hienonnettua persiljaa (2 tl kuivattua persiljaa)
2 tl kuivattua minttua
0.5 tl jauhettua maustepippuria (4 maustepippuria jauhettuna)
0.25 tl jauhettua kanelia
1 tl suolaa (0.5 tl)
1 kananmuna

Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja muotoile pulliksi, pihveiksi tai kepakoiksi. Paista pannulla tai 225-asteisessa uunissa vartin verran. Tarjoile esimerkiksi cous cousin kera.

Oispas muuten kiva painua sinne missä pippuri kasvaa, eli matkustaa ihan fyysisestikin näiden makujen alkulähteille.
Itse toimin tässä muuten niin, että liotin kuivattuja mausteyrttejä (minttua ja persiljaa) vesitilkassa. Niitä kun oli yhteensä melkein puolen desin verran, ja pelkäsin niiden jäävän kuivakkaiksi tai imevän liikaa nestettä pullista. Ylivarovaisuutta? Mene ja tiedä. Joku viisaampi voisi kertoa?!

Kookos-chilikuorrutettu uunilohi

Uunilohi on yksi suosikkiruoistani. Lohi tekeekin hyvää monella tapaa, ja lohiaterian jälkeen tuppaa aina jäämään tyytyväinen fiilis, koska sekä maku että ravintoarvot ovat kohdallaan. Lohi myös toimii yllättävän monenlaisessa makuympäristössä. Uunilohi maistuu ihan sellaisenaankin, päälle vain suolaa ja ehkä vastapuristettua sitruunamehua. Wasabi, curry, ruohosipuli, tilli, sinihomejuusto... siinä muutamia lohen kanssa passaavia makuja.

Kookoskuorrutettua lohta, taustalla veli parsakaali.
Lohelle sopivat myös tuliset sävyt. Tasapainoa lähdin hakemaan kookoshiutaleiden kanssa, ja mortteliin päätyi kookoksen ja chilihiutaleiden kanssa itsejauhettua sitruunasuolaa. Yhdistelmä osoittautui todella toimivaksi uunilohen kuorrutteena. Chilin kanssa kannatti olla varovainen, pienellä määrällä sai juuri sopivasti potkua ilman että kookoksen ja lohen maut olisivat peittyneet.

Kookos-chilikuorrutteinen uunilohi sitruunasuolalla

Sitruunasuola

2 sitruunaa
2 rkl karkeata suolaa

Raasta sitruunoiden kuori. Asettele kuoriraaste talouspaperin päälle ilmavasti ja anna kuivua pari kolme päivää. Kippaa sitruunan kuori ja suola mortteliin ja sekoita ja hiero tasaiseksi. Suolan ja sitruunan määriä ja niiden välistä suhdetta voi ja kannattaa fiksata käyttötarkoituksen mukaan. Sopii erityisesti kalaruokien maustajaksi.

Mausteseos uunilohelle

chilihiutaleita
sitruunasuolaa
2 rkl kookoshiutaleita

Ripottele chilihiutaleita makusi mukaan mortteliin ja hiero jauheeksi. Lisää sitruunasuola, sekoita. Lisää myös kookoshiutaleet ja sekoita uudelleen. Vuoraa lohi mausteseoksella ja ripottele päälle vielä jauhamattomia kookoshiutaleita. Ja eikun uuniin.

Mausteseos morttelissa.

Mausteseos lohen pintaan hierottuna.

Piparipurkki

Piparit ovat aivan olennainen osa joulun viettoa ja siihen valmistautumista. Ja parasta on tietysti se tuoksu kun nuo mausteiset sesonkiherkut kypsyvät uunissa.

Piparipurkki.
Hayleyn keittiössä ei kuitenkaan olla puuhattu omaa piparkakkutaikinaa alusta asti, kaupan pakastetaikinaan on oltu ihan tyytyväisiä ja taikina on myös kätevästi palasteltavissa pienempiin eriin (esimerkiksi tänään käytetyn pakkauksen toinen puoli meni taannoiseen piparijuustokakkuun). Ja seli seli, oikeasti en tänäkään vuonna tehnyt piparkakkutaikinaa itse sen vuoksi, että allekirjoittaneella on joku henkinen lukko siirapin ostamisen kanssa. Eli en vaan halua ostaa kaupasta siirappia! :D Ja ilman sitä ei synny piparitaikinaa...


Mutta asiaan. Tänään saatiin nauttia piparintuoksusta, ja nauttia saatiin lisäksi piparien koristelusta. Piparkakkutalon sijaan tein pienen piparipurkin. Siis piparista tehty piparipurkki! Sen sisällä voi oikeastikin säilyttää normipipareita, mutta pääasiallinen funktio on koristeena oleminen.

Pohjaa en loppupeleissä kiinnittänytkään, vaan se jäi ihan
normipipariksi. [Lue, tuli jo syödyksi.]
Piparipurkki

Paikanna sopivan kokoinen lieriö, esimerkiksi peltinen kynäpurkki. Tiskaa se ja mittaa lieriön piiri (ympärysmitta). Lisää tähän 1 cm lisää, jotta piparitaikina aikanaan ylettää purkkimallin ympärille. Piparipurkin korkeuden säädät makusi mukaan. Oman piparkakkupurkkini mitoiksi sain siis
(24 cm + 1 cm) x 6 cm.

Kauli piparitaikina ohueksi ja leikkaa lieriölle vaippa, eli purkille reunat mitoitussuunnitelman mukaisesti. Leikkaa myös mallipurkin (kynäpurkki) avulla piparipurkille kansi ja pohja, muista tässäkin noin puolen sentin "saumavarat". Nikkaroi purkille myös pikkuinen kahva kanteen!

Paista uunissa normaalien piparien tapaan ja asettele lieriön vaippa heti uunikuumana muottipurkin ympärille jäähtymään. Tämä vaatii pientä varovaisuutta ja kikkailua, mutta onnistut kyllä! Taikina jäähtyy ja asettuu nopeasti kunhan maltat hetken silti pidellä ja tarkkailla sitä muotin ympärillä. Älä kuitenkaan jätä taikinaa jäähtymään omine nokkineen liian tiiviisti mallipurkin ympärille. (Ethän halua, että mallipurkki jää "jumiin" piparitaikinan kovetuttua...)

Kiinnitä lieriön vaipan sauma tomusokeri-vesiseoksella. Kiinnitä samoin kahva kanteen. Mikäli pohja istuu hyvin purkkiin, kiinnitä sekin (jos ei niin syö se kiireen vilkkaan). Lopuksi onkin sitten koristelun aika. Komean punaisen värin saat sokerikuorrutteeseen vaikka aamupuurolta säästämäsi pari vadelmaa mehuksi muussaamalla. :)

Koristelu on kivaa.

Piiras broilerista ja brokkolista

Tänään postausvuorossa on taannoisiin tupareihin askarreltu suolainen piirakka, jonka täytteeksi pitkän arvonnan tuloksena päätyi broileria ja parsakaalia eli brokkolia. Tein muuten piirakan peruspyöreätä piirakkavuokaa isompaan lasagnevuokaan, ja silti 3 dl vehnäjauhoja ja desin kaurahiutaleita sisältänyt taikina oli mielestäni hieman iso. Reunat olivat nimittäin ainakin omaan makuuni kohtuu massiiviset. Mutta nou hätä, pohja oli mukavan murea, ja reunapalaset olivat juhlissa vähintään yhtä suosittuja kuin keskipalat!

Broisku-parsispiirakkaa.
Olisi muuten pitänyt ottaa kuva irtileikatun palasen hienosta sivuprofiilista ennen vieraiden saapumista. Söivät nimittäin ahneuksissaan koko piiraan, vaikka olin laskenut sen varaan, että sitä jäisi jotakin vielä Hayley-paralle bileitä seuraavan aamun brunssille...


Rypytetty piirakkapohja ja täytteen pääainekset.
Valmiina uuniin.
Uunituoreena.
Broileri-parsakaalipiirakka

Pohja
100 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
3 mm suolaa
max 1 dl kylmää vettä

Täyte
450 g hunajamarinoituja broilerinsuikaleita
1-2 sipulia
1 tl paprikajauhetta
1 mm valkosipulijauhetta
chilihiutaleita
200-400 g parsakaalia (esim. pakaste)
3 munaa
1 tlk kermaviiliä
pippuria
100 g juustoraastetta

Mittaa jauhot, kaurahiutaleet ja suola kulhoon, ja heitä margariini joukkoon nokareina. Nypi ja puristele rasva jauhoseokseen. Lisää murumaiseen massaan kylmää vettä kunnes saat sen pysymään koossa kuten taikinan kuuluu. Kääräise taikina muoviin ja heitä jääkaappiin täytteen teon ajaksi tai vaikka pakkaseen leivontapäivää odottelemaan (säilyy siellä loistavasti, miksi siis ostaisit kaupan pakastetaikinaa).

Ruskista broilerinsuikaleet ja kuullota pilkottu sipuli. Lisää mausteet. Vispaa munat ja kermaviili sekaisin, mausta ainakin pippurilla ja lisää joukkoon myös reilu puolet juustoraasteesta.

Kaulitse taikina levyksi ja asettele piirakkavuokaan (lasivuoan voitelu on täysin turhaa). Kippaa broileri-sipuliseos ja parsakaalin palaset taikinapedille ja kaada muna-kermaviiliseos tasaisesti niiden niskaan. Ripottele vielä loput juustoraasteesta pinnalle väriä antamaan. Paista 200-asteisen uunin alatasolla 30-40 minuuttia niin, että pinta saa hyvän värin.