30.11.2010

Piparijuustis, osa 2: pitkän kaavan mukaan

Postailin jo aiemmin piparinmakuisen juustokakun testikierroksesta. Onnistuneen esimaistelun turvin uskalsin pykätä täysikokoisen kakkusen tupaantuliaisiini, joissa myös pikkujoulukautta juhlistettiin. Resepti on Saara Törmän käsialaa.


Kakku maistui sekä emännälle että vieraille. Tuorejuustotäytteen tosin maustin kanelin sijaan piparkakkumausteella. Vieraiden kanssa (joista valtaosa allekirjoitti piparkakkutaikinan olevan omalla kohdallaan suurempaa herkkua kuin valmiit piparkakut) päädyimme pohdinnoissa siihen, että tämä kakku on täydellinen "korvike" raa'an piparkakkutaikinan napostelulle. Äidit kun ovat ohjeistaneet, ettei se taikinan ahmiminen muka ole sopivaa.

Harmitti tuo jäähtymisen aikana syntynyt pieni railo. Kunnes ennen h-hetkeä huomasin, että kakun koostumus mahdollisti pinnan tasoittamisen veitsellä. Äly hoi! Niin, ja tuosta ISOSTA railosta ei puhuta. On aina pakko maistaa itse ennenkuin tarjoaa vieraille... ;)


Jos ja kun teen tätä seuraavan kerran, koetan olla riehaantumatta pohjan piparkakkutaikinan ylikaulitsemisen kanssa. En meinannut keksiä mitä tehdä valtavien reunojen kanssa ja lopputulos on siksi vähän kumma. Enemmällä ajalla olisi tietysti voinut leikata ylimääräreunan pois ja leipoa pipareiksi.

28.11.2010

Suklainen mango-tuorejuustokääris

Hayleyn määritelmä hyvästä kääretortusta on "järkevästi pakattu täytekakku". Rakennuspalikat näillä kun voivat olla käytännössä identtiset, esillepano vain on eri. Henkisessä mielessä kääretortun ja täytekakun välillä voi tietysti olla suurikin loikka arkisemmasta juhlavampaan päin.

Itämainen taidekuvio?
Vai yövalaistuksessa summa mutikassa hutkittu pino?

Nyt esiteltävä resepti on oma suosikkikäärikseni, Pirkan mango-suklaakääretorttu. Tässä yhdistyvät suklaisuus, kermainen pehmeys ja mangon raikkaus. ;) Ja kun täytteessä kerma saa kaverikseen tuorejuustoa, saadaan mukava juustokakkumainen vivahde. Tämä on loistava tarjottava mihin tahansa pirskeisiin, etenkin kun tortun voi hyvin (ja kannattaakin) tekaista edellisenä päivänä. Ja toisin kuin täytekakun on laita, kääretorttu on myös näppärä vieminen ja lahjus. Kuvan kääristä tarjoiltiin kuitenkin Hayleyn omissa tupaantuliaisissa, joita äskettäin kaveriporukalla juhlistettiin.

Muita tarjottavia esitellään tuonnempana...

Tarjoiluvalmiit palat.

Mango-suklaakääretorttu
Alkuperäinen ohje: Pirkka

Pohja
3 kananmunaa
1.5 dl sokeria
0.5 dl Pirkka vehnäjauhoja
0.5 dl perunajauhoja
0.5 dl Pirkka kaakaojauhetta (tummaa)
1 tl leivinjauhetta

Täyte
1 tlk (425 g) mangoviipaleita sokeriliemessä
1 dl vispikermaa
1 rs (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet ja siivilöi seos muna-sokerivaahtoon kevyesti sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 6 minuuttia. Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille ja irrota leivinpaperi. Anna pohjan jäähtyä.

Valuta ja kuutioi mangoviipaleet. Vaahdota kerma ja lisää siihen sitruunamehulla notkistettu tuorejuusto, mangokuutiot ja loput täytteen ainekset. Levitä täyte torttupohjalle ja rullaa koko komeus pitkän sivun suuntaisesti (tai niinkuin me anarkistit, lyhyen sivun suuntaisesti) leivinpaperin avulla. Kietaise leivinpaperissa oleva rulla vielä keittiöliinaan ja anna tortun kiinteytyä jääkaapissa.

22.11.2010

Klassinen vaniljakiisseli

Uteliaana luonteena pidän uusista, erikoisista ja oivaltavista resepteistä. Kuitenkin samanaikaisesti arvostan syvästi perinneherkkuja ja klassikkoaseman saavuttaneita ohjeita. Erityisesti jälkiruoka-leivonnaiset -sektorilla on niin paljon ihanaa "perintöä", että pyörää ei todellakaan tarvitse lähteä aina keksimään uudestaan. Herkku & Koukku -blogissa Jytiksen postaus, joka kulkee nimellä Sirkka-mummon vaniljakiisseli, kuulosti juuri tällaiselta tapaukselta. Omassa lapsuudessa herkkuani oli samantyyppinen maissikiisseli.

Niin, ja samalla haluan toistaa kyseisen postauksen kommenteissa esille tulleen viestin. Pyydetään ajoissa ne mummojen ja mammojen rakkaat reseptit talteen. Maukkaat perinteet ja muistot kannattaa säilyttää! :) Itsekin olen kerännyt vanhemmilta sukulaisnaisilta loistoreseptejä. Ja onhan siinä jotakin tunnelmallista, kun tietää syövänsä vaikka samalla reseptillä pyöräytettyä kahvikakkua kuin äiti, mummo tai isotäti niin-ja-niin monta vuotta sitten.

Vaniljakiisseliä ja kesämuistoja pakkasesta.

Vaniljakiisseli (2-3 annosta)
Lähde: Herkku & Koukku -blogi

5 dl kylmää maitoa
1 kananmuna (kylmä)
2 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Riko kananmunan rakenne ja sekoita siihen maitotilkkaan liuotetut perunajauhot. Sekoita joukkoon loputkin ainekset. Lämmitä liedellä kiehumispisteeseen koko ajan hämmentäen, ja nosta pois levyltä kun ensimmäiset kuplat ovat nousseet pintaan. Tarjoile jäähtyneenä. Kuoren syntymisen estät ripottelemalla päälle hieman sokeria.


Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan namia. Vielä parempaa kuin odotin, vaikka tiesin hyväksi. Miten pelkästä maidosta voikin vaniljan ja sokerin avulla saada jotain näin juhlallista?

20.11.2010

Lempiruokamatskua: Broileria ja ohraa uunissa

Vihdoin pääsin kokeilemaan pitkään suunnitelmissa ollutta ruokaohjetta, jossa broilerin suikaleet ja ohrasuurimot kypsytetään simppelisti keskenään uunissa. Kaupasta tuodut ostokset vain sattumoisin täsmäsivät täydellisesti reseptiin, joten päätös oli tämän jälkeen helppo tehdä. Yleensä kyllä menen sinne kauppaan jonkun valmiin idean kanssa, (joka tosin usein muuttuu ja jalostuu matkalla...) mutta tällä kertaa näin päin.

Lempiruokamatskua.

Alkuperäinen ohje on Myllyn Parhaan Broileri-ohravuoka, joka on Arja Savelan käsialaa. Tässä postauksessa pienillä muutoksilla toteutettu versio à la Hayley.

Lopputulos? Maku? Mmmm... todella hyvää safkaa. Koko komeuden päälle siivutetut sitruunat olivat maun puolesta kuin piste iin päällä. Ruoan voi sanoa olleen todella onnistunutta, jos ei jälkeenpäin keksi yhtään jälkiviisautta tyyliin "olisi oikeastaan voinut...". Uusia variaatioita tietysti pulppuaa mieleen väkisinkin, mutta tämä on jo tällaisenaan enemmän kuin toimiva. Suosittelen kokeilemaan!

Ei suinkaan paras koskaan ottamani kuva, mutta kuva,
jonka värimaailma miellyttää linssin takana kykkineen silmää.

Broileri-ohravuoka (4-6 annosta)
Muokattu Arja Savelan, Myllyn Paras Oy, reseptistä

2.5 dl rikottuja ohrasuurimoita (joukossa vähän riisiä)
450 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita
2 sipulia pilkottuna
2 isoa porkkanaa pilkottuna
0.5 tl mustapippuria
1 mm valkosipulijauhetta
1 rkl kuivattua persiljaa
1 l vettä
1 pieni sitruuna siivuina

Mittaa ja aseta isoon, laakeaan uunivuokaan kaikki ainekset (raakoina) ohjeen mukaisessa järjestyksessä. Sekoita hieman ja kaada päälle vesi.Asettele vielä lopuksi sitruunasiivut pintaan kellumaan. Kypsymistä nopeuttaa hieman mikäli keität veden ensin vedenkeittimessä. Kypsytä uunin alatasolla 225 asteessa 45 min (60 min, jos käytät kokonaisia suurimoita).

Ennen...

...ja jälkeen uunin.

18.11.2010

Vilukissan vihreä sosekeitto

Sosekeitoilla tuntuu aina olevan jotenkin mieltä rauhoittava vaikutus. Konstailematon, pehmeä suutuntuma ja höyryävän keiton lämmittävä vaikutus... Ei ihme, että olo rentoutuu. Täydellinen ateria syksystä talveen kääntyvässä vuodenajassa. Ulkoa kylmästä ja pimeästä saapuvalle ruokailijalle annos kannattaa muuten tarjoilla höyryävän kuumana nimenomaan korkeasta soppakulhosta. Sen reunoilla on hyvä lämmitellä viluisia käsiä. :)

Parsakaali-porkkana-perunasosekeitto
kylmäsavulohituorejuustolla maustaen.

Mutta runoilu sikseen. Sosekeittoa on puuhailtu, ja päivän väri on vihreä. Keiton pohjana ovat parsakaali, peruna ja porkkana. Makuaineena käytin savulohituorejuustoa, jota tuli testailtua hieman rieskarullienkin kanssa. Kasvisvaihtoehtoon valitaan sitten joku muu tuorejuustolaji. Sopan maku alkoi olla jo sellaisenaan varsin mukava, mutta jotakin se vielä mielestäni kaipasi. Pakkasessa köllöttelevä inkiväärin palanen sai sitten kutistua muutaman nirhaisun verran. Ja täytyy sanoa, että nyt osui inkiväärin maltillinen annostelu nappiin. Tuloksena juuri haluttu pienen pieni aavistus raikasta potkua.

Sosekeitoissahan hienoa on se, että määrät eivät ole niin justiinsa, ja ainesten keskinäisiä suhteita, maustamista ja keveyttä voi säätää helposti mieltymysten mukaan. Tällä kertaa tällainen keitto!


Vihreä kasvissosekeitto lohella

5 dl vettä
3 isoa porkkanaa
3 isoa perunaa
450 g parsakaalia (pakaste)
0.5 kasvisliemikuutio
laakerinlehti
150 g kylmäsavulohituorejuustoa
hieman tuoretta inkivääriä raastettuna

Kuori ja pilko porkkanat ja perunat. Keitä kasvikset kypsiksi kasvisliemikuution puolikkaan ja laakerinlehden kanssa. Porkkanat tarvitsevat eniten aikaa, parsakaali vähiten, joten kasvisten lisäämistä pataan kannattaa jaksottaa. Poista laakerinlehti ja soseuta kasvikset. Lisää tuorejuusto ja inkivääriraaste. Maista ja viimeistele, jos keksit viimeisteltävää. Tarjoile hyvän leivän kanssa höyryävän kuumana.

Lähikuvassa pers(L)ilja.

16.11.2010

Rullaan, rullaan, rullaan... rieskarullia

Tässäpä monesta blogista tuttua pikkupurtavaa, eli rieskarullia. Ja näitä rullaillessa taustalle pitää ehdottomasti laittaa soimaan Jukka Pojan ja Jenkkarekan biisi "Rullaan". Helppoa, näyttävää ja loputtomiin varioitavaa tarjottavaa. Valitse omat ja kanssasyöjien suosikkimaut ja kääräise vaikka joka rieskasta erilainen!


Rieskarullat

rullattavaa rieskaa (myös tortillat käyvät)
tuorejuustoa (itse tai valmiiksi maustettua)
leikkelettä, juustoa, hienonnettua lihaa tai kalaa, tonnikalaa tai vaikkapa graavilohta
salaatinlehtiä
yrttejä, mausteita

Täytä, rullaa, kelmuta ja anna asettua jääkaapissa vähintään tunnin verran. Leikkaa rullat palasiksi.

Täytteessä tällä kertaa kalkkunasiivuja.

Vinkki A. Rullattavan rieskan yläreuna kannattaa voidella huolellisesti, mutta jättää ilman täytteitä. Näin saat hyvin liimautuvan loppusauman, etkä tarvitse cocktailtikkuja rullien koossapitämiseksi.

Vinkki B. Erinäköisiä palasia saat leikkaamalla rullan palasiksi viistoin veitsenvedoin.

Vinkki C. Rullan keskelle saa hauskan väri- ja makuelämyksen laittamalla rieskan alareunaan esimerkiksi aurinkokuivattuja tomaatteja jonoon.

Tuorejuusto-salaatti-kalkkunarieskarullanen.

13.11.2010

Oppitunti avokadokeitosta...

Aina ei voi onnistua. Hayleyn keittiössä lähdettiin testaamaan katkaravuilla höystettyä avokadokeittoa. Periaatteessa homma sujui mukavasti, mutta annoksesta jäi aavistuksen kitkerä jälkimaku. Kirjaimellisesti!

Katkarapu-avokadokeitto.

Vielä tässä vaiheessa virheetön ja viaton kaveri.

Missä siis vika? Lähdin liikkeelle Maikkarin kiinnostavalla kylmän katkarapu-avokadokeiton reseptillä. Halusin kuitenkin valmistaa lämmintä pääruokaa, ja Yhteishyvän avokadokeiton valmistusmallin mukaisesti lähdin omaa keitostani keittelemään. Ainesosat siis jotakuinkin ohjeita yhdistellen ja Yhteishyvän tyyliin kuumentaen.

No. Yksi annos meni ihan hyvin alas, katkarapuja olin onneksi laittanut reippaasti, mikä helpotti syömistä. Keitossa oli kuitenkin hieman kitkerähköä sivumakua, ja epäilin laittaneeni liikaa sitruunaa. Hennon kitkerä maku kuitenkin jäi asumaan ja voimistumaan suuhun ruokailun jälkeen. Tavalla, joka ei innosta kyllä syömään keittoa seuraavana päivänä (saa nähdä onko todellakin näin)!

Avokadosoppaa.

Google kuumana aloitin pienet salapoliisitutkimukset, koska en enää jaksanut uskoa sitruunaövereihin, avokadon muka-raakuuteen tms. Ja kyllä, kohtalotovereita löytyi Tummaa suklaata... -blogista, ja löytyipä lopulta selityskin kasvikset.fi-sivustolta. Avokado saa kuulemma kitkerän maun kuumennettaessa. Jahas. Kiva kuulla. Huomattiin...

Outoa, että silti löytyy runsain määrin reseptejä, joissa avokado kuumennetaan. No ehkä ihan nopea kuumennus ei vielä pilaa sitä(?), mutta silti. Voisi olla joku varoitus! Oppia ikä kaikki... Kuvista tuli kuitenkin ihan nättejä. Muille kotikokeille vinkiksi: tehkää tämä safka kylmänä. :P

Moni kakku päältä kaunis.

12.11.2010

Persimonille person persoonan oodi persimonille

Jos persimon on sinulle vielä eksoottisuudessaan tuntematon hedelmä, nyt on hyvä aika tutustua siihen. Kaupassa tämä herkku variaatioineen löytyy nimellä persimon, sharon tai kaki. Yhtä kaikki, kyseessä on todella maukas ja makea hedelmä.

Persimon.

Persimon x 2.

Ulkonäöltään persimon muistuttaa mielestäni lähinnä oranssia, ehkä hieman kärsinyttä pihvitomaattia. Persimonin kuoressa ja sisällä saattaa olla ruskeita pisteitä, mutta kyseessä ovat todellakin kauneuspilkut, jotka vain osoittavat hedelmän kypsyyttä ja makeutta. Persimonin kuori on tomaatin kuoren tapainen, mutta huomattavasti pehmeämpi. Sisälmys on sekin kypsänä pehmeä. Hedelmän rakenne on aika erilainen kuin millään muulla tuntemallani hedelmällä. Plussaa on se, että koko hedelmän voi syödä sellaisenaan. Ei häiritseviä kiviä tai siemeniä. Hauska yksityiskohta on kuitenkin hedelmän poikkileikkauksessa loistava aurinko. :)

Halki, poikki ja pinoon.

Niin, ja se maku! Kypsä persimon on todella makea. Erinomainen makeannälkäisen välipala siis. Ja toimii taatusti erinomaisesti myös jälkiruoissa ja leivonnassa. Pitääkin kokeilla! Hedelmät tulevat muuten yleensä Etelä-Euroopasta tai esim. Israelista. Kuvan persimonit ovat espanjalaista alkuperää.

Aurinkohedelmä tämäkin?

10.11.2010

Chili brownies - chilisuklaaruudut

Marraskuun ruokahaasteessa tutkitaan Nooras söta och saltiga -blogin Nooran luotsaamana makean ja suolaisen yhdistelyn monia mahdollisuuksia. Ja niitähän todella riittää. Suolaista ruokalajia voi syventää makealla ja makeaa annosta piristää suolaisella elementillä. Ja näin aikaansaadaan täysin uutta makuvivahteiden rikkautta.

Mmm...
Suklaista, marenkimaisen rapsakkaa,
tahmaisen pehmeää, pähkinäistä...

Oma valintani osui tällä kertaa makeiden herkkujen puolelle. Ja nimenomaan suklaiselle osastolle. Suolainen kontrasti tumman suklaan rinnalle tuodaan chilimausteseoksella, jossa on chilipippurin lisäksi paprikaa, suolaa, juustokuminaa, oreganoa, mustapippuria, inkivääriä, cayennepippuria ja valkosipulia. Chili brownies -nimellä kulkeva ohje on Santa Marian.

Hullun hyviähän nämä chili-suklaaruudut olivatkin. Kannattaa tosiaan leikata pieniksi paloiksi, sen verran tujun makea makupala on kyseessä. Chiliset aromit potkaisevat sopivan miedosti, mutta kunnon poltteen ystävä voisi laittaa ihan tuoretta chiliä tai chilihiutaleita joukkoon. Leivonnaisen rakenne on oikeaoppisesti paistettuna hieman tahmeahko sisältä, pinta taas paahtuu rapeaksi.

Palastelu tyyliin "salmiakkiruudut".


Reseptin suosittama saksanpähkinäkiintiö täyttyi osin myös
cashewpähkinöillä, hasselpähkinöillä ja manteleilla.


Kuivat ainekset: chilimausteseos, jauhot ja
hienonnettu manteli-pähkinäkombo.


Chili brownies (noin 20 palaa)
Ohje on peräisin Santa Marialta.

200 g tummaa suklaata
50 g voita
2 munaa
2.5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl chilimausteseosta
1.25 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g saksanpähkinää hienonnettuna

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää voi (käytin margariinia) suklaaseen nokareina. Vispaa munat ja sokeri vaahdoksi, ja lisää vaahto suklaasulaan. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää sekoittaen taikinaan. Kaada voideltuun ja jauhotettuun vuokaan (noin 20 cm x 25 cm). Paista 20-25 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Jäähdytä, leikkaa paloiksi ja tarjoile kermavaahdon, marjojen, hedelmien tai hillon kanssa tai vaikkapa tomusokerilla koristeltuna.

"Kuolauskuva".

7.11.2010

Nyt kävi KALTATEN: ruislimppu

Viikonloppuna on ihana leipoa, ja täällä on taas uuni käynyt kuumana. Leipäkokeilut jatkuvat, ja sunnuntaiaamuuksi valmistui maukasta kaltattua ruislimppua. Ohje on perinteikkäästä ja hyväksi todetusta Otavan suuresta keittokirjasta. Leivän valmistusmenetelmänä on siis kalttaus, jota en ollutkaan aiemmin kokeillut.

Kettu kuittaa.

Kalttaus tarkoittaa leivän valmistuksessa kiehuvan veden sekoittamista osaan jauhoista. Tästä sitten alustetaan noin vuorokauden seisottamisen jälkeen varsinainen leipätaikina. Kalttauksen pointtina on sitoa vettä taikinaan, ja edesauttaa siten mehukkaan, maukkaan ja hyvin säilyvän leivän syntymistä. Myös esimerkiksi tomaattien ja manteleiden käsittelyssä voidaan puhua kalttaamisesta. Silloinkin kyse on kiehuvan veden hyödyntämisestä, mutta tuolloin kuorimistarkoituksessa.

Laitoin taikinan alulle pyhäinpäivänä, ja eipä tietenkään ollut etikkaa kaapissa... No, oli sitten pärjättävä ilman sitä, eikä mitään vikaa leipään tästä oikaisusta sinällään tullut. Ehkä maku olisi vielä tehostunut etikan kanssa? Muutoin seurasin melko tunnollisesti alkuperäistä reseptiä, joskin vain kolmasosana. Kirjaan tähän ainesosaluettelon sekä täysin alkuperäisen mukaisena että yhdelle limpulle sovelluksineni. Siirapin korvasin hunajalla ja fenkolia (Otavan kirjassa söpösti venkolia) käytin reippaammin, koska pomeranssinkuorta ei ollut.

Huomaa rapea kuori.

Lopputulema? Autenttisen rustiikkinen limppupötkylä, jossa todella rapsakka kuori (hieroin pintaan vähän jauhoa ennen paistamista, en kuitenkaan valkoiseksi asti). Sisus on mehevä, vielä pitää katsella pitääkö kalttaus lupauksensa myös säilyvyyden osalta. Maku on todella upea. Ruis tulee todella hienosti esiin, ja limppumaisuuskin maistuu, en tiedä oikein miten sitä kuvaillakaan. Tätä leipää teen ehdottomasti jatkossakin. Aika pieni vaiva, että edellisenä päivänä päräyttää vedenkeittimen päälle ja heittää kiehuvan lorauksen jauhoihin. Tätä suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos joku vielä epäilee kotitekoisen leivän maistuvuutta tai monimutkaisuutta.

Muotoilu meni vähän ruispatongiksi...

Kaltattu limppu (3 limppua)
Lähde: Otavan suuri keittokirja, 1984.

1 l vettä
2 rkl etikkaa
1 rkl suolaa
11 dl ruisjauhoja

1 dl vettä
75 g hiivaa
0.5 dl siirappia
2 tl pomeranssinkuorta
1 rkl venkolia
n. 11 dl vehnäjauhoja

Kaltattu ruislimppu chez Hayley (1 limppu)

3.3 dl vettä
1 tl suolaa
3.7 dl ruisjauhoja

0.3 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1-2 tl hunajaa
1 rkl fenkolia
3.7 dl vehnäjauhoja

Kiehauta vesi, lisää etikka ja suola, ja kaada ruisjauhojen päälle. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan imeltyä vuorokauden verran tai ainakin yön yli.

Liuota hiiva lämpimään veteen ja sekoita taikinaan. Lisää loput ainekset ja alusta taikina tasaiseksi. Kohota kaksinkertaiseksi. Leivo limpuksi, pistele reikiä tai viillä pintaan pari viiltoa. Paista 200-asteisessa uunissa tunnin verran.

Kaltattu limppu.

3.11.2010

Taateleita ja broileria - Marokkolainen päiväuni

Marokkolaisista mauista intoutuneena (mm. ihana ravintolaelämys Fezissä) olen jo kauan aikonut tehdä ruokaa, johon ujuttaisin taateleita. Lähelle on monta kertaa päästykin, mutta suunnitelmat ovat aina kariutuneet siihen, että kuivatut taatelit ovat hävinneet kaapista alta aikayksikön. Ja viittaan tässä lyhyeen aikayksikköön, mahdollisesti SI-järjestelmän suosittamaan. Ja ai mihin taatelit hävisivät? Allekirjoittaneen suuhun, sellaisenaan.


Tänään kuitenkin ryhdistäydyin, onnistuin valmistamaan taatelipitoista pääruokaa. Pitkälti varmaan, koska ryhdyin niistä kokkailemaan heti kaupasta tultuani. ;) Seurakseen taatelit kutsuivat broilerin filettä suikaleina (au naturel) ja reippaan kokoisia sipulilohkoja. Makumaailmaa luomaan valittiin minttua, kanelia ja tuoretta inkivääriä tomaattipyreellä.

Tuloksena herkullisen mausteista, täydellisesti syksyssä lämmittävää broileripataa ohra-riisisekoituksen kanssa. Taatelit olivat taivaallisia, niitä olisi voinut laittaa rohkeasti koko paketillisen. Inkiväärin kanssa taisin hieman liioitella, mutta ei sitä häiritsevissä määrin liikaa ollut. Minttukin toi oman kiinnostavan makulisänsä. Nam, nam, nam... :)

Broileripata taateleilla

250 g broileria
3 sipulia
100 g kuivattuja taateleita
140 g tomaattipyrettä
1 mm valkosipulijauhetta
0.5 rkl kanelia
0.5 rkl kuivattua minttua
tuoretta inkivääriä hienonnettuna (peukalonpään kokoinen pätkä)
vettä (esimerkiksi riisin keitinlientä)

Ruskista suikaloitu broileri ja lisää pannulle neljään osaan paloitellut sipulit. Pienennä myös taateleita hieman, ja lisää ne tomaattipyreen ja mausteiden kanssa pannulle. Lisää tarvittava määrä vettä ja anna hautua. Tarjoile couscousin, riisin tai ohran kera (itse käytin puolet riisiä, puolet ohraa).