29.9.2010

Syksyn suppisten söpistelysoppa

Vanhemmat palasivat mökiltä sienisaavien kanssa, ja kukapa mahtoi uhrautua auttamaan niiden hävittämisessä? Tosi vastentahtoisesti joo... ;)

Lämmintä sienisoppaa, syksyn makuja parhaimmillaan.

Ensialkuun siis suppilovahverokeittoa. Yksinkertaiset raaka-aineet. Konstailematonta ja rehellistä ruokaa. Maanläheistä, mutta kuitenkin niin ylellistä. Kyllä kelpasi syödä, saisipa näitä useamminkin...


Hurmaava suppilovahverokeitto (2 annosta)

5 dl suppilovahveroita
0.5 dl kuivattuja sipulilastuja (tai 1 normisipuli)
4 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
pippuria
suolaa
0.5 rkl kuivattua persiljaa (tai reilusti tuoretta)
1 rkl perunajauhoja + 1 dl kylmää vettä
1 dl kermaa

Palastele sienet, heitä ne pannuun ja hauduttele hyvän aikaa. Lisää sipulilastut imaisemaan sienistä irronnutta lientä. Lisää myös vesi ja mausteet ja kuumenna kiehuvaksi. Hauduttele rauhassa hetkinen ja kaada joukkoon kylmään veteen sekoitetut perunajauhot koko ajan sekoittaen. Älä kiehuta, odota vain paria kiehuntakuplaa ja lisää lopuksi kerma. Tarjoa persiljalla ja alkuvaiheen haudutuksessa sivuun siirretyllä (jos muistit!) sienisilpulla koristeltuna.


Ainoa järjestämäni kommervenkki, joka nyt on kaikesta huolimatta pakko tässä jakaa, liittyy kermaan. Ruoka- tai kuohukerman sijaan tässä taloudessa soppaan tyrkättiin vispikermaa (lue maitopohjainen kasvirasvasekoite). Ihan käytännön syistä. Mitä itse tekisit, jos tarvitsisit vain desin kermaa, ja jääkaapissasi olisi juuri desin verran toissapäivänä korkattua vispiä? Niinpä!

27.9.2010

Soijapalat pad thai & ARVOITUS

Noniin, nyt on taas tulossa postaus arkiruoasta tyyppiä "kaapin kätköistä". Kuivakaapilta kauhottiin soijasuikaleita ja nuudeleita. Jääkaapista viimeisiään vetelevä pad thai -kastike. Entäs pakkasessa chillailevat kasvikset... herne-maissi-paprika ei oikein inspannut, joten päätin käyttää erikoisemman, kevätkasvisten nimellä kulkevan pakasteen (vihreää parsaa ja keltaista porkkanaa). Olin kyllä suunnitellut käyttäväni sen suolaiseen piiraaseen tai vaikkapa johonkin keittoon, mutta kyllähän suunnitelmilla pitää olla vapaus elää tilanteen mukaan. Life is what happens to you while you're busy making other plans. Nih!


Hyvää safkaa tuli, ja nälkäkin lähti. Soijapalojen valmistaminenkin onnistui nyt hyvin. Keittoaika taisi osua vihdoin kohdalleen, ainakin niiden suikaleiden kanssa on aiemmin jotenkin tahtonut jäädä homma kovin veteläksi.

Jotkut vierastavat näiden kuivattujen soijapalasten/-suikaleiden makua. No nehän pitääkin maustaa. Ärsyttää muuten ihmiset, jotka sanoo pahaksi/mauttomaksi jotakin ruoka-ainesta vain sen takia, etteivät tajua maustaa sitä. Näissä soijavalmisteissa on toki myös semmoinen oma makunsa, mutta minun makuaistini kyllä pitää siitä. Ja tykkään myös rakenteesta, etenkin nyt kun osasin vihdoin keittää oikean ajan... Ja se on mukavaa, että voi rauhassa syödä ja pureksia soijapalasia ilman, että tarvitsee pelätä vastaantulevia jänteitä, sidekalvoja tai muuta ällöä. Ei toki niin, ettenkö lihastakin pitäisi, mutta kaikella on omat hyvät puolensa.


Tähän postaukseen liittyy myös tunnistustehtävä. Jännittävää! Kuvien ateriaa koristavat lehdet, mistä kasvista on kyse? Annan kaksi vinkkiä: se ei ole myrkyllinen (suuhun meni) ja se ei ole erityisen eksoottinen (eli tuttu kasvi varmasti). Olisi mukava kuulla veikkauksianne, kommenttilaatikkoon niiden kanssa vain! Ja niin, voihan hyvin olla, että oikea vastaus on monelle hyvinkin selvä. Todistakaa siis tietoutenne! :) Tämän pikku kisan pointtina on osoittaa, että keittiössä kannattaa antaa ajatuksilleen siivet, ja antaa ruuan lisäksi myös ihan uudenlaisten ajatustenkin kypsyä. Oivalluksia, näköä, makua... Näin ainakin tässä keittiössä.

Tunnistustehtävä: mitkä lehdet koristavat annosta?

Pad Thai -soijapaloja nuudeleilla (4 annosta)

Vaihe 1
3 dl kuivattuja soijapaloja tai -suikaleita
6 dl vettä
1/3 kasvisliemikuutiosta
0.75 dl Pad Thai -kastiketta
2 rkl soijakastiketta

Vaihe 2
1 rkl soijakastiketta
1 rkl viinietikkaa
Thai yellow curry -mausteseosta tms. (kurkumaa, sipulia, korianteria...)
200 g kevätkasviksia tms. (pakaste sisältää vihreää parsaa ja keltaista porkkanaa)
munanuudeleita

Vaihe 1: Keitä soijapaloja kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä 10 minuuttia (tarkista suositusaika paketista). Kaada vesi pois ja laita soijapalat marinoitumaan soija- ja pad thai -kastikkeen kanssa jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi.

Vaihe 2: Heitä soijapalat ja mausteet hetkeksi pannulle paistumaan. Lisää kasvikset. Sekoita joukkoon myös keitetyt / kiehuvassa vedessä hetken lionneet nuudelit (riippuen siitä vaativatko nuudelisi varsinaista keittämistä...) ja kuumenna koko komeus. Tarjoile nälkäisille.

Keitetyt ja pad thai -kastikkeessa marinoituneet soijapalat.

25.9.2010

Kauraiset karpalopikkuleivät

Halusin viedä illanistujaisiin jotakin hyvää, mutta logistiset ongelmat estivät perinteiseen täytekakkuiluun ryhtymisen. Oikeastaan pitikin valita viemiset sen perusteella, mikä kulkisi pienessä tilassa pidemmänkin matkan... Eli pikkuleipiin oli päätyminen.


Teen todella harvoin pikkuleipiä tai keksejä. Ehkä siksi, että ne eivät ole kuitenkaan ihan rehellistä jälkiruokaa, ja siinä missä jälkiruoan pitääkin olla herkuttelua, niin väli(/aamu/ilta)paloina syön mielummin jotain järkevämpää ja täysipainoisempaa ravintoa, kuten hedelmiä, leipää tai puuroa.


Mihinkään valmiiseen reseptiin en taaskaan kyennyt asettumaan, joten selailin muutamia perusohjeita pikkuleipien tekoon ja sävelsin sitten oman ohjeen siten, että sain ympättyä taikinaan jääkaapista löytyneet kaksi kananmunaa, sekä ainoan avatusta margariinipaketista saatavan järkevän täyden mitan, eli 100 g. Avattu pussi kuivattuja karpaloita pääsi maustamaan pikkuleipiä. Kuivatut karpalot olivat muuten pieni pettymys sellaisenaan, jäin kaipaamaan niihin enemmän kirpeyttä ja vähemmän valjua sokerin makua (vasta kotona pussinkyljestä lukiessani ylipäänsä tajusin niiden olevan sokeroituja).

Pikkuleipiä on jo testattu... niin, taikinaa myös. Maistuvaa sekä raakana että kypsänä. Jauhojen kanssa olisin voinut hieman säästellä, mutta vaniljaisen karpaloinen maku ja erityisesti rapea suutuntuma paikkaavat pientä jauhoisuutta hyvin. Toivotaan, että kanssavieraillekin maistuu.

Tältä näytti ennen uunia.

Karpalopikkuleivät (34 kpl)

100 g margariinia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
o.6 dl kuivattuja (sokeroituja) karpaloita pilkottuna
1 dl kaurahiutaleita
4.5 dl vehnäjauhoja

"Vatkaa" eli sekoita huoneenlämpöinen margariini ja sokeri. Lisää ja sekoita järjestyksessä myös loput aineet. Jauhoja enintään tuo 4.5 desiä. Anna taikinan levätä hetki jääkaapissa (yön yli on aina hyvä idea sekin). Pyörittele taikina palloiksi ja litistä niitä kämmenellä. Asettele leivinpaperille ja koristele vielä kokonaisilla karpaloilla. Paista 180 aseessa 20-30 minuuttia, eli kunnes pikkuleivät saavat kauniin värin. Jäähdytä ja säilytä sitten ilmatiiviissä astiassa.

Tältä näytti uunin jälkeen.

23.9.2010

Purppurainen punajuurisosekeitto

On taas yhden "ensimmäisen" aika. Ostin nimittäin ihan ensimmäisen kerran elämässäni punajuuria. Ja nimenomaan vielä tuoreita sellaisia. Ei sillä ettenkö pitäisi punajuurista, ne ovat minusta aina olleet ihan ok. Mutta nyt teki sitten mieli kokeilla kuinka tulemme juttuun tämän värikkään kaverin kanssa. Ajatuksissa siinteli jo syksyssä lämmittävä sosekeitto. Hintaa punajuurilla oli muuten alle euron kilo! Toinen pääraaka-aine keitossa on peruna, joten aika edullisella budjetilla irtoaa!

Ruokakermaspiraali.
Auringonkukansiemenet on muuten itsekasvatetuista kukista!

Eniten punajuuren kanssa pelotti potentiaalinen sotku. Töissäkään ei aina uskalla ottaa lounaalla punajuurta sisältäviä salaatteja ihan vain turvallisuussyistä... :D Toistaiseksi suunnittelemattomilta punaisilta sisutusratkaisuilta on kuitenkin vältytty. (Pilkkomisvaiheen jälkeen käsiä pestessä kyllä oltiin hetken aikaa jännän äärellä.) Soseutuksen ja puolen syömäurakastakin ollessa takanapäin uskallankin ajatella, että voiton puolella ollaan.

Ja lopputulos? Oikea hyvän mielen ruoka, kuka voisi olla kärttyinen söpön purppuraisella aterialla? Sydänkoristelut ruokakermalla päälle ja ystävänpäivänkeitto on valmis! Mauissa olin tällä kertaa mahdollisimman vaatimaton, halusin maistella kunnolla sitä punajuurta sieltä. Ja hyvällehän se maistui. Keiton kera mutusteltiin oliivivuokaleipää... vai pitäisikö ristiä se uudestaan munakasleiväksi. Tykkään siitä kuitenkin jollakin semikierolla tasolla todella paljon.


Punajuurisosekeitto (4 annosta)
Kasvisten grammamäärät on luonnollisesti tarkoitettu kokoluokan viitteeksi.

5 dl vettä
4 punajuurta (730 g)
4 perunaa (430 g)
1-2 laakerinlehteä
puolikas kasvisliemikuutio
timjamia
2.5 dl ruokakermaa

Kuori ja pilko punajuuret ja perunat. Ihaile väriä. Mittaa vesi kattilaan ja keitä kasviksia maustavien ainesten joukossa punajuurten pehmenemiseen asti (noin 30-60 min). Ihaile väriä. Poista laakerinlehdet ja soseuta keitto. Ihaile väriä (ja päivittele kuinka unohdit poistaa laakerinhehdet ja nekin ovat nyt soseessa mukana). Lisää ruokakerma ja soseuta vielä halutessasi kertaalleen kuohkeaksi.


Onko muut syöneet laakerinlehtiä? :D Mitään ei kyllä huomannut. Hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään?

21.9.2010

Mehevä oliivivuokaleipä

Uutta leipävuokaa piti päästä taas kokeilemaan, ja nyt ruokalistalle joutui paprikatäytteisillä oliiveilla höystetty leipä. Tai no, leipä ja leipä... Taikinan koostumus lienee lähempänä suolaisia muffinsseja, mutta kun se nyt paistetaan leipävuoassa ja leikataan siivuiksi, niin kutsuttakoon leiväksi. Voita tai leikkelettä tämä ei kylläkään päälleen kaipaa. Sopii syötäväksi ihan sellaisenaan (mehevää!) tai ehkä jonkin mausteisen levitteen kanssa. Aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuusto toimisi varmasti. Taikinassa on reilusti kananmunaa ja kohotus tapahtuu leivinjauheella. Siispä ei vaivaamista tai esikohotusta.

Vähän kuin E.T.?

Oliivien lisäksi leipä saa makua pizzamausteesta (oreganoa, basilikaa, mustapippuria, valkosipulia). Vehnäjauhojen lisäksi kuivakaapista mukaan pääsevät kaurahiutaleet. Tarkoituksenani oli höystää leipää vielä tuoreella basilikalla. Olin jo irroittanut lehdetkin partsiyrtistäni, mutta hämäännyin niin kovasti taikinan riittävyydestä, että basilikat jäivät pöydän nurkalle piilosta leikkimään. Mutta asiasta kolmanteen... Taikina on melko pieni, leipä jäi melko matalaksi. 1.5 litran leipävuokaan, kuten tähän omaani, voisi huoletta tehdä tupla-annoksen.


Tämä leipäviritys antoi ilmoille aivan mahdottoman huumaavan tuoksun uunissa paistuessaan. Piti ihan kurkata uuniin ja tarkistaa, että mitä hittoa siellä nyt onkaan. Tuoksu viittasi johonkin mausteisiin lihavartaisiin?! :D Pizzamauste-oliivi-kombo osoittautui siis todella toimivaksi hajun, mutta myös maun puolesta.


Resepti on rakennettu käyttäen pohjana Voisilmäpeliä-blogin Eevan Ranskalaisen tomaatti-oliivivuokaleivän ohjetta. Oma ohjeeni on jälleen kerran melko kaukainen muunnelma alkuperäiseen ohjeeseen verraten, mutta mielestäni on reilua osoittaa kiitokset ja tunnustusta taholle, joka on toiminut inspiraation lähteenä ja/tai reseptin perusaineiden mittasuhteiden viitoittajana.

Oliivit jonoon hilpeän läpileikkauksen aikaansaamiseksi.
Alkuperäinen suunnitelma (taikinan pienuus esti) oli asetella oliivit
kahteen tasoon, jolloin yhdessä leipäsiivussa leikkautuisi 4 oliivia.

Oliivivuokaleipä

4 munaa
2 dl maustamatonta jugurttia
1 tl sokeria
0.5 tl suolaa
2 tl pizzamaustetta
3.5 dl vehnäjauhoja
1.5 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 rkl öljyä
oliiveja

Sekoita munien rakenne rikki ja lisää jugurtti ja mausteet. Lisää joukkoon myös keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä lopuksi öljy. Kaada puolet taikinasta öljyttyyn leipävuokaan, asettele sen päälle oliivit kahdeksi jonoksi ja kaada loputkin taikinasta. Koristele vaikkapa auringonkukansiemenillä ja paista 180-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Kypsyyden voit tarkistaa tikulla. Säilytys jääkaapissa.


16.9.2010

Lohirullatrilogia & pekoni-ruusukaalit

Curry on suosittu ja pidetty mauste myös Hayleyn keittiössä, ja aika monenlaiseen ateriaan se sopiikin. Noin kuukausi takaperin Kettuterroristit-blogissa esiteltiin curry yhdistettynä loheen (currylohi). Curry ja vaaleat kalat kuten perusseiti tai esimerkiksi silakat nyt ovat ihan tuttu juttu, mutta curryinen lohi oli tälle kotikokille uutuus. Intuitiivisesti se kuulosti jopa aika väärälle! Kettuterroristit kuuluu kuitenkin blogisuosikkieni kärkeen, ja tämä lohipostaus jäi pahasti vaivaamaan päätäni... Kumpi on oikeassa mutu-tuntuma vaiko luottobloggaaja? ;)

No, ennakkoluulot on tehty rikottaviksi. Ja keittiössäni puuhataan mieluusti uutta! Vähän aikaa piti kyllä odotella kaupan lohitarjousta ennenkuin pääsin tositoimiin. Epäilykseni curryn ja lohen makuyhdistelmän voitokkuudesta johtivat siihen, että reilun 600 gramman fileestä leikatuista kuudesta siipaleesta vain kaksi sai ylleen currykuorrutuksen. Kaksi voideltiin wasabilla, ja kaksi viimeistä Dijon-sinapilla. Ja kaikki kuusi käärittiin tasapuolisesti cocktailtikuin kiinnitettyinä rullalle. Ja sitten yritettiin pähkiä kuka kukin on...

Annoksen kokoojan mieleen olivat curryn (vasemmalla)
ja wasabin (oikealla) makuiset lohirullat.

Curryn ja lohen liitto oli erittäin toimiva, kaikki kunnia Kettuterroristit-blogille. Wasabi sen sijaan oli kypsän lohen kanssa pieni pettymys tällaiselle sushin ystävälle. Lohen kylkiäisinä tarjoilin pekonimaustettuja ruusu- eli brysselinkaaleja. Ruusukaali on mielestäni varsinainen herkku, vaikkakaan nämä pakasteversiot eivät tuoreille serkuilleen pärjääkään. Televisiossa muuten brittilapset aina irvistelevät brysselinkaalille (brussels sprout). Meilläpäin ruusukaali taitaa olla vielä siinä määrin eksoottista ja tyyristä (vähänkuin parsa), että lapsia kiusataan mieluummin vaikka kukkakaalilla. :)

Currylohikäärö.

Lohirullat (kolmisen annosta)

600 g lohifilettä
currya / wasabia / Dijon-sinappia / tuorejuustoa / ...
suolaa, pippuria, sitruunaa
cocktailtikkuja

Poista mahdolliset ruodot ja leikkaa lohi reippaiksi siivuiksi (à 100 g). Voitele haluamallasi mausteaineksella ja kääräise rullalle. Kiinnitä cocktailtikkuja apuna käyttäen. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Poista tikut ennen tarjoilua.

Ruusu- eli brysselinkaali.

Pekonipaahdetut ruusukaalit (kolmisen annosta)

600 g ruusukaalia
0.5 tl leivinjauhetta
4 viipaletta pekonia
suolaa, pippuria

Kiehauta ruusukaalit parin minuutin ajan suolavedessä, johon voit lisätä myös hieman leivinjauhetta (värin pitäisi näin säilyä paremmin). Suikaloi pekoni ja käristä siitä pannulla aromit kämppää sulostuttamaan. Lisää joukkoon ruusukaalit, kääntele hetki ja tarjoile lisäkkeenä.

14.9.2010

Kettumaiset alkkarit - Pihlajanmarjahyytelö

Siskot kokkaa -blogin Nelle käskytti bloggaajat syyskuun ruokahaasteen merkeissä metsäretkelle. Tässä keittiössä isketäänkin sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla: osallistutaan haasteeseen ja toteutetaan kauan muhinut idea pihlajanmarjojen hyödyntämisestä. Vuosi toisensa jälkeen olen ihmetellyt miksei noiden hentojen puiden oksilla painavina riippuvia marjakiloja muka voi hyödyntää mihinkään. Koska ne ovat happamia vai? Mutta suomalaisethan tykkäävät puolukoista ja karpaloistakin kuin hullu puurosta (öhöm...). No, Nellen haasteen rohkaisemana lähden selvittämään itse, onko pihlajanmarjojen karttamiselle todellista syytä vaiko ei. Siispä metsään ->

Nämä kaverit jäivät kuitenkin vielä kypsymään.

Ihan määritelmän mukaiseen metsään en malttanut mennä, mutta sanotaanko nyt vaikka että metsikköön? Mukava retki oli joka tapauksessa: kiva syksyinen sää, pyöräilyä, kävelyä, raikasta ilmaa, luonnon ihmeitä... :)

Syksyn kukkia.


Etana Elli näytti sarvet.



Etana Esmeralda liikkui vauhdikkaasti, jättäen peräänsä tähtipölyvanan?

Miten sitten työstää pihlajanmarjoja? Vielä ei ole ihan paras kausi, monessa puussa marjat olivat vielä vähän oranssejakin. Ja pihlajanmarjojen pahin happamuus kuulemma katkeaa yöpakkasilla. Tätä voi kuitenkin simuloida kotioloissa pakastamalla ne. Reseptejä netistäkin löytyy ihan jonkin verran. Nelle kehoitti valmistamaan alkuruokaa, joten päätin tehdä marjakiisseliä/hyytelöä, joka voisi toimia alkuruokana yhdessä kuvitteellisen itsepyydetyn riistaobjektin kanssa. Inspiraationa ja pohjana kiisselin/hyytelön reseptiin toimi Kyllä äiti tietää -sivuston pihlajanmarjakeitto.

"Ketun alkkarit" huurteisin pihlajanmarjoin koristeltuna.

Lopputulema on aivan valtavan hyvää! Pidän tästä todella paljon. Rusinat sopivat hyvin joukkoon eikä mistään ylenmääräisestä happamuudesta ei ole tietoakaan! Ihan harmittaa, etten uskaltanut kokeilla pelkillä pihlajanmarjoilla, ilman rusinoita. (Tämä siis olkoon seuraavan kokeilun suunta!) Yksi ongelma kuitenkin on. Mitä pidemmälle ruokahaasteeseen valmistumisessa etenin, sitä selvemmäksi kävi, että tulos on voisi yhtä hyvin olla jälkiruoka kuin alkuruokakin... Argh! Jälkkäri on uusi alkkari? Jätän luomukseni alkuruokakelpoisuuden haastetuomarin harkinnan varaan. :D Hukkaan ei tämä excursio mennyt missään tapauksessa, maailma avartui ja ideavarasto kasvoi entisestään.

Aallokko...
Pihlajanmarjat on keitetty ja siivilöity.

Pihlajanmarjahyytelö

3 dl pihlajanmarjoja
1 l vettä
0.75 dl sokeria
1 dl rusinoita
5 rkl perunajauhoja

Mikäli eletään aikaa ennen yöpakkasia, laita pihlajanmarjat pakkaseen vähintään yön yli. Keitä pakastettuja marjoja vedessä kunnes niiden väri ja maku ovat irronneet (ei vie kovin kauaa). Siivilöi, ja lisää mehuun sokeri ja rusinat. Keitä 5 minuuttia, ja lisää sitten kylmään veteen sekoitetut perunajauhot. Jäähdytä, tarjoa kylmänä.

Shottilasissa.

Pihlajanmarjat ovat myös hurjan terveellisiä. Näistäkö seuraava superruokahypetys? Krediitit sitten Hayleylle! ;) Riitta Törrösen marjoja käsittelevä kirjallisuustutkimus vuodelta 2006 muuten valottaa pihlajanmarjan ravintoarvoja ja niiden eroja suhteessa muihin marjoihin. 100 g pihlajanmarjoja sisältää...

6 g kuitua (vertaa: mustikka ja puolukka 3 g)
98 mg C-vitamiinia (vertaa: mustikka 15 mg ja puolukka 7.5 mg)

Ei hullumpaa!?

Lähde: Törrönen Riitta, 2006. Tutkimustietoa marjojen terveellisyydestä ja terveysvaikutuksista. Elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus (ETTK), Kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, Kuopion yliopisto.

12.9.2010

Ruisranteen vuokaleipä

Viikonloppu. Raukean leppoisa sunnuntaiaamu. Uusi leipävuoka. Mielenkiintoinen resepti kirjanmerkeissä. Siitä se lähtee! :)


Leipävuoan koeajoon rankattiin siis Vegemisiä-blogissa vastaantullut Maukkaan vuokaleivän resepti, kirjoitusvuorossa tällöin Kaveri. Ihan täysin en taaskaan kyennyt seuraamaan alkuperäistä ohjetta, oli ihan pakko soveltaa lisäämällä ruisjauhojen osuutta. :P Huvittavaa muuten, että kun nyt palasin tarkemmin aikoinaan korvamerkittyyn leipäohjeeseen kirjanmerkkivarastossani, oli myös tuossa blogikirjoituksessa kyse ensimmäisen, vastahankitun leipävuoan ensimatkasta! Kuinka sopivaa!

Valmiissa leivässä parasta oli leivän saama ihastuttavan rapean kuori (joka suuntaan)! Ja sisus taas oli herkullisen pehmeää. Erinomainen resepti!

Ennen uuniinmenoa.

Ruisranteen maukas vuokaleipä
(suluissa Vegemisiä-blogin mukaiset alkuperäiset mitat)

4 dl vettä
pussi kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
1,5 tl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
3 dl ruisjauhoja (1 dl)
vajaa desi pellavasiemeniä
1,5 rkl öljyä
vajaa 5 dl vehnäjauhoja (vajaa 5 dl vehnäjauhoja JA 2 dl hiivaleipävehnäjauhoja)
öljyä vuoan voiteluun

Lämmitä vesi ja lisää ainekset listan mukaisessa järjestyksessä. Lopussa jauhojen lisäys tehdään vähitellen, taikinaa kuunnellen ja tunnustellen. Lopputuloksena saat kiinteän, napakan taikinan. Kohota se esimerkiksi lämmittämättömässä uunissa kaksinkertaiseksi. Voitele noin 1,5 litran leipävuoka, pyöräytä taikina vuokaan ja anna vielä kohota. Pintaan vedin pari viiltoa, sudin hieman vettä ja ripottelin kaurahiutaleita. Jokainen tyylillään! Paista leipää 200-asteisessa uunissa 45 minuuttia. Vikanksi vartiksi siirsin leivän kypsymään uunin keskitasolta hieman alemmas.

10.9.2010

Kippari-Kallen illallinen - Ohrainen feta-pinaattipiirakka

Toisinaan sitä onnistuu keittiössä, ja toisinaan sitten taas ei. Tänään oli kyllä tuo ensimmäinen toisinaan. Kaikki tuntuu menneen viimeisen päälle putkeen, ja en lopputuloksen maistamisenkaan jälkeen keksi mitään parannettavaa! Aika paksua puhetta vai? :D Mutta täytyyhän nyt onnistumista iloita! Ja ihan kohtuu nöyrällä mielellä täällä silti ollaan... :D

Ohrainen feta-pinaattipiiras.

Tämän päivän kokkausohjelmassa oli siis suolainen ruokapiiras. Alkuviikon castingeista pääroleihin asti jatkoivat feta, pinaatti sekä ohrasuurimot. Piirakkapohjaa oli alunperin tarkoitus terästää kaurahiutalein, mutta kaappia penkoessa löytyi salaperäinen, puoliksi käytetty perunamuusijauhepussi. Eli katsoin järkeväksi hankkiutua tästä löydöksestä eroon pikimmiten.


Sekä piiraan pohja että täyte ovat omia sovelluksia ja kehitelmiä. Inspiraatiota on imaistu vähän sieltä sun täältä. Melkein kyllä arveluttaa antaa näin onnistunutta reseptiä jakoon. ;)

Mikä sitten teki tästä piirakasta niin nannaa? Ainakin omaan makuuni tästä syntyi loistava makuyhdistelmä: suolaisen kermainen feta, jota tasapainottavat pinaatti ja lempeät ohrasuurimot. Pohjankin koostumus on todella onnistunut, maku on kohdallaan, ja väriäkin saatiin juuri sopivasti! Uskaltaakohan tätä tehdä toiste ollenkaan!?

Kelmutettu taikina ottaa kantaa tärkeän asian puolesta.
Ensi viikolla vietetään nälkäpäivää.


Work in progress.

Ohrainen feta-pinaattipiirakka

Pohja
0.75 dl perunamuusijauhetta
1 dl vehnäjauhoja
0.5 dl ruisjauhoja
0.5 tl leivinjauhetta
1 mm suolaa
50-75 g margariinia
0.75 dl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet, nypi margariini jauhoseokseen. Lisää lopuksi sen verran vettä, että saat aikaan hyvän taikinatuntuman. Kelmuta ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi tai vaikka yön yli.

Täyte
1 dl ohrasuurimoita (+ keitinvettä & suolaa)
5 palloa pakastepinaattia
2 munaa
pippuria
noin 150 g fetajuustokuutioita

Keitä ohrasuurimot kypsiksi ja sekoita joukkoon pinaatti. Vatkaa munat, lisää pippuri ja sekoita munavaahto jäähtyneeseen ohra-pinaattiseokseen.

Kaulitse pohja, ja vuoraa sillä piirakkavuoka. Lado vuokaan puolet ohra-pinaatti-munaseoksesta, ripottele päälle puolet fetasta ja toista lopuilla puolikkailla sama show. Mikäli taikinaa jäi jäljelle, tee kansi tai askartele muuta kivaa. Paista 200-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia.

Pohja, ja alin täytekerros.
Vihreää... :)

Käytin 20 cm vuokaa, jolloin taikinaa riittää myös kanneksi. Eli tämä taikinamäärä riittää hyvin myös isoon piirasvuokaan! Täytemäärääkään ei välttämättä tarvitse lisätä (ainakaan paljoa), sillä pienikin piiras oli varsin korkea. Koristelussa taas on käytetty kurpitsansiemeniä sekä kuivattuja karpaloita, jotka tulivat fetapurkin kanteen upotettuna väkisin kaupasta mukaan. (Ale-ale-ale!) Karpalo toi muuten hyvän piristeen makupuolellekin!

Valmiina uuniin...

... ja uunista ulos.

5.9.2010

Mokkaruudut - back to the 90s

Kanssaleipojan toiveen mukaisesti (ei niin, että minulla olisi ollut vastalauseita...) teimme vanhoja kunnon mokkapaloja. Tästä 90-luvun hitistä tulee mieleeni aina eräs lapsuudenystävä, jonka äiti oli aika haka mokkaruutuleipuri. Omassa kodissani mokkapalat eivät kuuluneet ns. vakioleipomuksiin, joten ne olivat minulle vähän eksoottisempaa herkkua... jotakin, mitä tiesin aina odottaa tämän yhden ystävän syntymäpäiväjuhlilla. Yläasteelle päästyämme myös tästä kaveristani kehittyi taitava mokkapalaleipuri, ja taisimme joskus niitä yhdessäkin tehdä. Ainakin köksäntunnilla. Ja sain häneltä perheessä vaalitun luottoreseptin myöhemmin lahjaksikin, oikein laminoituna... Edelleen on tallessa. :)


Piparimuottihifistelyä ja Marianne-rouhetuunailua.

Tällä kertaa käytetty ohje on kuitenkin Pirkan. Vaikka melkein samaltahan nämä näyttävät, kun nyt pistin vertailuun. Itselläni on mokkapaloja tehdessä usein ollut vaikeuksia saada kuorrutetta jähmettymään. Nytkin käytin ohjeen nestemäärästä vain reilun puolet. Kahvin maku jäikin siksi ehkä turhan valjuksi. Kenties olisi pitänyt uskaltaa käyttää pohjaan maidon sijaan ainakin osittain kahvia. Erinomaisen hyvältä maistui joka tapauksessa! Näiden kanssa ei voi kuin onnistua! Jälkiviisasteluna/-pohdiskeluna mietin vaihtoehtoa kipata koko komeus puolet pienempään uunivuokaan. Muhkeat, korkeat mokkapalat kiehtovat ainakin visuaalisesti.


Sano se kukkasin.

Mokkapalat (pellillinen)
Resepti on alunperin Pirkan.

Pohja
3 munaa
3 dl sokeria
150 g margariinisulaa
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa/kahvia

Kuorrute
3-5 rkl kahvia (alkuperäinen sanoo 5, mutta 3 riitti)
5 rkl (60 g) margariinisulaa
4 dl (225 g) tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää margariinisula, ja siivilöi mukaan keskenään sekoitetut kuivat ainekset. Sekoita joukkoon loputkin aineet ja kaada leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Sekoita kuorruteainekset (ainakin kaakaojauhe kannattaa siivilöidä, jotta vältyt kokkareilta). Levitä jäähtyneen pohjan päälle. Leikkaa paloiksi ja tarjoile sellaisenaan, tomusokeri-vesi/mehu-kuorrutteella koristeltuna tai esim. Marianne-rouheen kanssa.


Koristelukokeiluja.

Fragaria Ananassa et Vanilla Planifolia - Mansikan ja vaniljan liitto

Tässä makean raikas juoma / lusikoitava herkku, joka sopii taas kerran yhtälailla jälkkäriksi kuin aamu-, ilta- tai välipalaksikin. Helppoa, nopeaa ja terveellistä. Ja etuna se, että jokainen voi tuunata omansa mieleisekseen vaikkapa lisäämällä joukkoon mysliä. Itse lisäsin oman lasini alimpaan kerrokseen hieman minttua mansikan seuraksi... nam! Pirteimmän herkun saa, kun soseuttaa mansikat aavistuksen jäisinä. Eli käytännössä voitaneen puhua pirtelöstä. :D


Sydämellinen jälkkäri.

Joo... nyt piti vähän googletella tuota sanaa pirtelö, ja Helsingin kaupunginkirjaston kysymys-vastaus-palsta tietääkin kertoa seuraavaa:
"Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan jäätelöstä, maidosta ja erilaisista makuaineista sekoitettua paksua juomaa merkitsevä pirtelö on sepitetty englannin milk shake -sanan suomalaiseksi vastineeksi 1900-luvun jälkipuoliskolla. Sanan alkuosa on saatu adjektiivistä pirteä ja jälkiosa sanasta jäätelö. Lähde: Häkkinen, Kaisa; Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY 2004."

Mansikkainen vaniljajugurttijuoma (kahdelle)

0,5 l pakasterasiallinen mansikoita soseutettuna
suurin piirtein saman verran vaniljajugurttia

Alin kerros: mansikkasosetta
Keskikerros: mansikkasosetta ja jugurttia 50-50
Ylin kerros: jugurttia (ihan pieni lusikallinen mansikkasosetta väriksi)

Pintaa koristamaan mansikkasydämet. Joko hanskaat näiden taiteilun?

4.9.2010

Lauantaiateria: Porsasta värikkäillä potuilla

Aamupäivän uintireissu sai aikaan melko tehokkaan nälän, ja pääsinkin kokkaamaan oikein kunnollista ateriaa: porsaanlihaa ja perunaa. Omnomnom, mutta täytyy sanoa, että perunalisäke oli kyllä parempaa kuin pannulla kieputetut porsaan ulkofileepihvit... Olisin voinut syödä pelkkää paprika-perunaherkkua!


Käyttämäni kesäperuna oli lajikkeeltaan Nicola. Kuoret jätin paikalleen. Mielestäni perunankuoret vain tuovat lisää hyvää makua, kun nyt puhutaan ohutkuorisista, puhtaista potuista. Ravintoaineiden suhteen kuorimisasiaan ei taida olla aivan yksioikoista vastausta... Uskaltaisin kuitenkin valistuneesti arvata eron jäävän aika pieneksi. Eli valinta kuorimisesta tai kuorimattajättämisestä kannattaa tässäkin tehdä ihan oman mieltymyksen ja perunan laadun mukaisesti.

Pinaatti-tuorejuustotahna.

Peruna-paprikalisäke pinaatilla ja tuorejuustolla (kolmelle)

4 perunaa
2 paprikaa
50 g tuorejuustoa (italian yrtit)
3 mokkulaa pakastepinaattia

Pilko perunat ja keitä (kuorineen) vähäisessä suolavedessä. Lisää aivan lopuksi pilkotut paprikat, niitä ei ole tarkoitus kuin höyryttää nopeasti. Kaada vesi pois ja kääntele perunoiden joukkoon pinaatti-tuorejuustoseos.



Tarjoile lisäkkeenä kalan, kanan tai lihan kanssa. Omille pinaattipotuilleni piti seuraa porsaan ulkofile mausteöljyssä.


Perunasta, pinaatista ja tuorejuustosta saa myös hieman erikoisemman ja todella maistuvan muusin. Kannattaa kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä, piristävät jännästi ateriaa!

1.9.2010

Pytt i panna featuring kikärter

Kaappien tyhjentelyn hengessä kyytiä saivat kikherneet. Ja siihen sitten sopivanlaisia mausteita mukaan. Yksinkertaista, mutta kuitenkin hyvää ja lämmittävää ruokaa arki-iltaan. "Tehdään sitä mitä on."


Kikhernecurry 2 annosta nälkäisille / 4 lisäkeannosta

200 g kuivattuja kikherneitä
öljyä
0.5 kasvisliemikuutiota
3 rkl sipulilastuja / 1 sipuli
1 tl kaardemummaa
1 mm valkosipulijauhetta
1 tl kanelia
2 rkl kuivattua persiljaa / käytä ihmeessä tuoretta, jos on
1 prk tomaattipyrettä
mustapippuria

Liota ja keitä kikherneet paketin ohjeen mukaan. Mausteet olisi hyvä pyöritellä öljyssä ja lisätä sitten kikherneet, sopiva määrä nestettä ja muut ainekset sekaan hautumaan. Itse nautiskelin kevyenä ateriana kirsikkaterttutomaattien ja kastikkeessa pyöriteltyjen leipäkuutioiden kera.