18.10.2014

Nättiä ruokaa: Punajuurifalafelit

Punajuurifalafelit on tyyppiesimerkki ruokaohjeesta, johon ihastun ensinäkemällä. Hauska, helppo ja näyttävä annos. Ei tarvitse kuin repäistä ohje lehdestä, ostaa puuttuvat ainesosat ja ryhtyä kokkaamaan.

Liian usein nuo reseptiliput ja -laput jäävät kuitenkin vain seilaamaan ympäri kämppää ilman että niihin ehtisi koskaan tarttua...


Punajuurifalafelien suhteen olin kuitenkin päättäväinen. Näitä tehdään heti! Ja olivat muuten aikas hyviä. Osasin jopa paistaa ne hienosti pannulla, vaikka minä + paistinpannu + pihvit/pullat on perinteisesti erittäin huono yhtälö. En vaan tykkää tai osaa. Tai pahimmillaan molemmat mättää...

Sitäpaitsi uunissa tulee paremman makuisiakin! Seuraavat kikherneviritykset eli falafelit (punajuurella tai ilman) tekeytyvät luultavasti taas turvallisesti uunissa! Ja voi herranjestas, katsokaa miten söpösti olen jo monen monta vuotta sitten blogannut kikhernepyörykät!


Punajuurifalafelien alkuperäinen lehtileikeresepti oli siis Pirkan (10/2014), ja toteutin sen pienin muutoksin. Punaiset kikhernepullat tarjoiltiin omien pikkuperunoiden sekä ruohosipulilla, suolalla ja pippurilla maustetun jugurtin kera.


Punajuurifalafelit


1 pkt kikherneitä (pkt = 380/230 g)
0.5 prk punajuurta mausteliemessä (prk = 700/470 g)
1.5 tl juustokuminaa
2 mm valkosipulijauhetta
2 mm suolaa
mustapippuria
1 muna
1 dl korppujauhoja

+ korppujauhoja ja seesaminsiemeniä pintaan
+ öljyä paistamiseen

Huuhdo ja valuta kikherneet, ja valuta myös punajuuret. Surista ne monitoimikoneessa karkeaksi massaksi. Lisää mausteet ja muna, ja surauta vielä kertaalleen. Sekoita sitten joukkoon korppujauhot.

Pyörittele falafelmassa pyöreiksi palluroiksi, ja kieritä ne korppujauho-seesaminsiemenseoksessa. Kuumenna öljyä pannulla, ja kypsennä falafelit niitä välillä käännellen. Valmista on noin 12-15 minuutin paistelun jälkeen.



Etualalla korppujauhoissa ja seesaminsiemenissä ennen paistoa pyöritellyt pullat.
Takana pinnoittamattomat, joskin muutaman murusen magnetoineet versiot.

15.10.2014

Kahvimyllyn uusi elämä

Kahvi on minulle seikkailu tai tutkimusmatka, ja pyrin vähitellen etsimään itselleni parasta papua, paahtoa, valmistustapaa, yms. Aitoon hifistelyyn en ehdi innostua, mutta on kiva kerätä uusia kahvikokemuksia ja -kokeiluja sekä kahviloissa että kotona.

Olin pitkään uskollinen teenjuoja, mutta nykyään vähintäänkin aamun aloitukseen on ihana saada kupponen kaffia. Pikakahvit, (manuaaliset) suodatinkahvit, pressopannukahvit, kapselikahvit, pannukahvit... Noita kaikkia menetelmiä on omassa taloudessani testailtu, mutta tavan kahvinkeitintä en sen sijaan ole koskaan omistanut!


Ja hei, kahviahan ei suinkaan yleensä keitetä, vaan kyse on uuttamisesta. Tähän ja moneen muuhun tiedonmuruun pääsin kiinni vastajulkaistun kahviraamatun kautta: Kahvi - Suuri suomalainen intohimo (Tammi 2014). Kirjan ovat koonneet Petri Nieminen ja Terho Puustinen, ja tutustumiskappaleeni on ollut jo varsin ankaran selailun kohteena.

Sain kahvikirjan muuten juuri sopivaan saumaan. Keittiövälineperheeseeni oli nimittäin juuri liittynyt myös merkittävää sisustusarvoa omaava historiallinen kahvimylly. Kirjasta sain hyviä vinkkejä kahvin jauhamiseen ja uuttamiseen liittyen. Määrät... Jauhatuskarkeuden merkitys uuttoaikaan.... Veden lämpötila... Paahtoajankohdan merkitys...


Tämä on loistoidea vaikka sinne pukin konttiin. Helposti lähestyttävä ja samalla paljon faktaa ja vinkkejä sisältävä opus tarjoaa takuulla jotakin jokaiselle, joka kahvikuppiin arjessa tai juhlassa tarttuu.

Ja kyllä muuten tulee ihan mahtavaa kahvia, kun jauhaa itse omaan makuunsa onnistuneen papu- ja paahtovalinnan kaffia. Tuoksu on huumaava, ja tuoreeltaan myllytetystä pavusta irtoaa herkulliset kahvit. Mutta täytyy sanoa, että hartaaseen käsimylly- ja uuttamisshowhun ei ihan niinä kiireisimpinä zombi-arkiaamuina viitsi intoutua... (Vaikka ei siinä oikeasti edes kauaa mene.) Mutta noina aamuina sitten pelastuksen voikin tuoda se minimaalisella efortilla ehkä hieman ei-henkilökohtaisen mutta lohduttavan tasalaatuisen kupposen loihtiva kapselikone!

13.10.2014

Kanapaimenen piiras

Paimenen piiras eli shepherd's pie tuntuu syksyyn sopivalta ruoalta. Ja asioita sopivasti yksinkertaistaen voidaan kai sanoa, että kyseessä on liha-perunasoselaatikko, jossa ainekset ovat keskenään sekoittamisen sijaan järjestelmällisesti kerroksittain.



Meikäläiseltä eivät kuitenkaan sujuneet lammaspaimenen hommat, vaan kävin kanavarkaissa. Eli piiraan pohjalla ei olekaan punaista lihaa vaan mausteista broileria. Testasin tässä Blogiringin Meiran kampanjassa toimitettua intialaista mausteseosta. (Tsekkaa myös ajankohtaiset vinkit Meiran Föbö-sivuilla!) Liputan ehdottomasti näiden suolattomien kombojen puolesta, koska tässä voi kukin rauhassa hakea miedommat tai vahvemmat aromit oman makunsa mukaisesti ilman että suolan kanssa mennään yli tai alle!

Paimenen piiraan tyylisen aterian voi valmistaa suunnitelmallisesti ja mietiskellen, mutta se voi olla myös iso arjen apuri. Tähän uuniruokaan voit nimittäin upottaa edellispäivän jauhelihakastikkeen, liharuoan, broilerinkoivet, sienimuhennoksen, tms. Ja jämäperunamuusi toimii sekin loistavasti. Minimoidaan hävikkiä, eikä kuitenkaan tarvitse syödä samanlaista ruokaa peräkkäisinä päivinä!



Paimenen piiras broilerista


2 kypsää broilerinkoipea
100 g sipulikuutioita
1 ps kuivattuja keittokasviksia (Meira)
1 dl vettä
1 rkl intialaista mausteseosta (Meira)
paprikajauhetta (Meira)
suolaa
100 g pakasteherneitä

4 perunaa
voita
maitoa
suolaa
(inkivääritahnaa)

Irrota ja paloittele lihat kypsistä kanankoivista, ja laita ne pannulle tai kattilaan yhdessä sipulikuutioiden, keittokasvisten ja vesidesin kanssa. Lisää mausteet, ja kuumenna seos poreilevaksi. Hauduta noin 10 minuuttia. Herneet säilyttävät värin kun lisäät ne vasta ihan lopuksi.

Valmista perunamuusi normaaliin tapaan: kuoritut perunat pilkotaan ja keitetään kypsiksi. Sitten potut muusataan voin ja maidon kera sopivaan koostumukseen. Lisämakua saa halutessaan inkivääritahnalla, mutta pelkkä suolakin riittää.

Kippaa kanatäyte (lasi)uunivuokaan, ja levitä tai pursota päälle perunamuusi. Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia, eli kunnes täyte kuplii ja perunamuusin pinnassa näkyy hieman väriä.





Yhteistyössä Meira.