22.11.2014

Piparipullat... eikun joulusämpylät

Jos uusi vuosi on lupausten aikaa, onko loppuvuosi armollinen töpsähdysten, repsahdusten ja muun löysäilyn suhteen? Oli miten oli, jääkaapissa kiltisti asustavalle hapanjuurelleni on käynyt juuri noin. Siellä se notkuu lasipurkissaan edelleen, mutta en muista milloin olisin sitä viimeksi ruokkinut... Päinvastoin olen vältellyt koko asian ajattelemista, koska harmittaa sen laiminlyönti ja käyttämättömyys. Kauppareissulta palatessa purkin eteen on helppo nakata jotakin peittävää... Poissa silmistä, poissa mielestä. Ehkäpä olisi hankkiutua tuosta raukasta eroon. :(


Leivän leipominen onnistui siis tällä kertaa tuorehiivalla kohottaen, ja hämmentävän hyvin onnistuikin. Marraskuu on jo niin pitkällä, että pikkujoulukausi ja glögikarkelot innostavat suuntaamaan kohti talvisia ja jouluisia makuja. Siispä piparkakkumaustetta leipätaikinaan! Ja reilusti taatelia! Tuloksena upeasti piparintuoksuinen tupa ja sopivasti makeat joulusämpylät.

Käytin jauhoina Töllin Myllyn sämpyläjauhoja, jotka koostuvat täysjyvävehnästä. Kyseessä on pikkuinen myllyosuuskunta Pusulasta, ja mylly sijaitsee idyllisessä kulttuurimaisemassa. Ihan mahtava vierailukohde varsinkin kesällä mutta myös talvella. Etenkin myyjäisten tai muiden tapahtumien aikaan siellä riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa sekä lapsille että aikuisille. Kannattaa ehdottomasti poiketa, jos liikkuu lähiseudulla.


Piparkakkusämpylät ovat kauniin tummanruskeita, ja niiden koostumuksesta tuli poikkeuksellisen hyvä. Kuori on nimittäin paahteisen rapsakka, ja sisus hyvän kohotuksen ansiosta ilmava suuresta taatelilastista huolimatta. Mainiota vaihtelua aamupalapöytään puuron tilalle. Päällä maistuu ihan vain levite tai lisäksi juustosiivu. Illalla näillä voi herkutella vaikkapa herkullisen homejuuston kanssa. Ja ehkä lasi punkkua, glögiä tai vaikka punaviiniglögiä...


Piparisämpylät / joululeipä


5 dl maitoa*
50 g tuorehiivaa
250 g kuivattuja taateleita (se prässätty tiiliskivi)
2-3 tl piparkakkumaustetta
1 tl suolaa
sämpyläjauhoja**

Lämmitä neste, ja lisää hiiva. Kuutioi taateliharkko pieniksi palasiksi ja nakkaa sekaan. Aloittele jauhojen lisääminen, mutta ota aikalisä kun seoksen koostumus on tyyppiä "paksu puuro". Lisää nyt suola, ja jätä taikina oleilemaan hetkeksi liinan alle (eli anna jauhojen ja taatelien imaista itseensä nestettä). Palaa sitten taikinan pariin, ja lisää jauhoja ja etene vaivaten kunnes tuntuu hyvältä. Työnnä sitten liinalla peitetty kulho uuniin, jota olit äsken lämmittänyt pienimmällä teholla ihan pikkupikku hetkisen (nyt tietysti virta pois päältä).

Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, on aika ryhtyä leipomaan. Pyörittele sämpylöitä tai pieniä leipäsiä, ja asettele ne leivinpaperoidulle pellille tai kahdelle. Peitä taas liinalla, ja palauta taikinalapsoset haaleaan uuniin kohoamaan.

Paista leivonnaiset 200-asteisessa uunissa, reilut sämpylät ottavat noin 20 minuuttia. Tarkista kypsyys koputtamalla sormella sämpylän pohjaa. Rapsakan napakka kumina vakuuttaa kypsyydestä.



* Niksi-Martta muistuttaa: Jos jääkaapissa on männäviikon kokkailusta ylijäänyt reilu vispikermadesi, muttei yhtään maitoa, et tietenkään ammu kauppaan maito-ostoksille. Vaan käytät sen kerman ja jatkat vedellä. Ei hävikkiä!

** Meitsin sämpyläjauhot olivat täysjyvävehnää, mutta sä käytät just sitä omaa suosikkilaatuasi ja esim. marketin sämpyläjauhoseokset tai grahamjauho toimivat.



Piparisämpylät on tämän vuoden joululeipä!

15.11.2014

Suolaiset muffinit: se mehevin ja nopein reseptipohja

Tämä muffiniohje on variaatio monen blogin kautta kiertäneistä ja matkalla myös kivasti tuunautuneista Saara Törmän aamiaismuffineista. Alkuperäistä reseptiä en ole nähnyt, mutta olennaista on leivonnaisten huippunopea valmistaminen (vaikka sinne aamiaispöytään). Näitä tehdessä uuni pitää todellakin laittaa kuumenemaan jo ennen kuin alat kaivelemaan taikinakulhoa sieltä kaapista!


Muffwich (muffin + sandwich). Eli voileipämäisesti täytetty muffini.
Vaativa viimeistely tarvinnee kuvallisen vaiheohjeen.

Meitsin muffinit valmistuivat kuitenkin iltapalalle. Jauhoina käytettiin ohraa ja nesteenä jugua. Juustoraastetta ei valitettavasti ollut, mutta makua ja lisäluonnetta mehevät muffarit saivat auringonkukansiemenistä ja kaakonibseistä. Niin, siis ei kuitenkaan molempia samaan muffiniin, vaikka ei kai sekään synti olisi!

Näiden muffinien rakenne on mainion mehevä, mistä kiitän soodaa. Oman kokemukseni mukaan kaikki leivonnaiset, joiden kohotus on hoidettu soodalla, onnistuvat tässä suhteessa! No, siellä missä on soodaa, on usein myös jugurttia, kermaviiliä tai muuta hapanmaitotuotetta. Ja nehän myös tuovat kosteutta. Eli meniskö pointsit sinne? Vai onko se nimenomaan hapanmaitotuotteen ja soodan yhteisvaikutus, joka mehevöittää? Niin paljon kysymyksiä...


Paperivuoista parhaita ovat nämä ryhdikkäät. Ja tämä kuosi on muuten tismalleen sama kuin takissa, jossa meikäläinen ulkoili noin viisivuotiaana!

Ilman juustoraastetta tms. muffinit jäävät maustamattomiksi, ja siinä missä ensimmäisen nappaa uunilämpöisenä sellaisenaan mutusteltavaksi, toisen kanssa saatat kaivata jotain ekstraa. Meillä muffinit sahattiinkin puoliksi, ja väliin pistettiin maun mukaista levitettä. Voi ja maustetut tuorejuustot ainakin todettu toimiviksi!


Mehevät suolaiset muffinit

(Ei enää muista montako tuli...)

3 dl ohrajauhoja (tai mitä jauhoja tykkäät pölistellä)
1.5 dl isoja kaurahiutaleita
1.5 tl soodaa
1 mm suolaa
3 dl maustamatonta jugurttia
3 rkl oliiviöljyä
+ siemeniä, kaurahiutaleita tai vaikka kaakaonibsejä

Mittaa kuiva-aineet kulhoon, ja sekoita ne keskenään. Lisää vielä jugu ja öljy, ja sekoittamisen jälkeen voitkin jo lusikoida taikinan muffinivuokiin. Ripottele päälle siemeniä, kaurahiutaleita tai kaakaonibsejä, eli mitä nyt keittiöstäsi löytyy ja mieli tekee. Muffinit kysyvät 200-asteisessa uunissa 15-20 minuutissa.



Tältä se sitten näyttäis, jos leivottais sarjakuvissa.
Komiikkaa ja satumaisia käänteitä keittiössä monesti riittääkin...

12.11.2014

Tuunaamaton tiikerikakku (isukille)

Isänpäivänähän pitäisi kuulostella isän toiveita? Ja lahjan tarkoitus olisi olla ennemminkin päivänsankarin kuin lahjanantajan näköinen? Toisen tossuihin astuminen ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa, ja ajattelevainenkin saattaa olla pulassa. Isänpäivä on tyyppiesimerkki näistä, mutta onni onnettomuudessa, että isät tuppaavat olemaan kovin ilahtuneita myös niistä villasukista ja hörhelökuppikakuista, vaikkeivät ne olisikaan olleet faijan ykköstoiveita!


Meillä isää muistetaan vuosittain korteilla ja kakulla, yleensä juhlavalla täytekakulla. Ja enpä muista, että leipuriväkemme olisi koskaan pyyhkeitä saanut, päinvastoin. Mutta tällä kertaa isälle paistettiin tiikerikakku. Arkista ja tavanomaista? Tylsää ja vanhanaikaista? Juttu meni kuitenkin niin, että joskus kuluvan vuoden alkupuolella isä tuli sivulauseessa viitanneeksi tiikerikakkuun. Ja rivien välistä saattoi lukea, että isää kurmootti, ettei hänen herkkuaan oltu aikoihin nähty kahvipöydässä.

Näppärä tytär tietysti pisti isän lausahduksen korvan taakse, ja keikautti tiikerikakun isänpäiväkahveille. Ja reseptinä toimi jo aika montaa sukupolvea palvellut ohje. Melko nostalgiset fiilikset… Tätä meillä syötiin usein lapsuusaikojeni juhlanvietossa… Ja vaikka ainakaan meidän faija ei takuulla koskaan ole oudommallekaan leivonnaisviritelmälle irvistellyt, oli tämänkertainen isänpäivätiikeri kyllä täsmätuote.


Meidän suvun resepti. Idioottivarma, huippuherkullinen ja iso kakku. Paljon jauhoja ja vähän leivinjauhetta, rakenteeltaan melko tiivis. Kohoaa vuoassa komeasti, ja paistaessa yläosaan tulee kauneusvirheenä ja tavaramerkkinä aina railo.


Tiikerikakku

(Isoin, paras ja perinteisin)

250 g margariinia
3.5 dl sokeria
4 munaa
5.7 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0.5 dl maitoa
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sekoita pehmeä margariini ja sokeri vispilällä. Vatkuta joukkoon sitten munat yksi kerrallaan. Sekoita leivinjauhe jauhoihin, ja kääntele koko homma tasaiseksi taikinaksi. (Kaltaiseni laiskajaakko mittaa jauhokeon suoraan sinne samaan leivontakulhoon. Ja leivinjauhe päälle, jota sitten voi lusikalla sohia sekaisin jauhojen kanssa ennen koko taikinan sekoittamista.) Lisää lopussa vielä maito.

Jaa taikina 50-60 ja sekoita toiseen osaan kaakaojauhe ja siihen hieman isompaan vaniljasokeri. (Kaakaopuolikkaaseen voi lorauttaa vielä maitotilkan, jotta koostumus on vaalean kanssa yhtä notkea.) Voitele ja jauhota rengasvuoka, ja lusikoi taikina siihen kerroksittain: vaalea, tumma, vaalea, tumma ja vaalea. Paista 175-asteisessa uunissa tunnin verran, ja varmista kypsyys puutikulla.

Anna kakun olla vuoassa 10 minuuttia, ja kumoa se vasta sitten. Näin kakku irtoaa huolettomasti. Anna jäähtyä, ja tarjoile mieluusti vasta seuraavana päivänä. Pakasta osa pahan päivän varalle!