15.11.2014

Suolaiset muffinit: se mehevin ja nopein reseptipohja

Tämä muffiniohje on variaatio monen blogin kautta kiertäneistä ja matkalla myös kivasti tuunautuneista Saara Törmän aamiaismuffineista. Alkuperäistä reseptiä en ole nähnyt, mutta olennaista on leivonnaisten huippunopea valmistaminen (vaikka sinne aamiaispöytään). Näitä tehdessä uuni pitää todellakin laittaa kuumenemaan jo ennen kuin alat kaivelemaan taikinakulhoa sieltä kaapista!


Muffwich (muffin + sandwich). Eli voileipämäisesti täytetty muffini.
Vaativa viimeistely tarvinnee kuvallisen vaiheohjeen.

Meitsin muffinit valmistuivat kuitenkin iltapalalle. Jauhoina käytettiin ohraa ja nesteenä jugua. Juustoraastetta ei valitettavasti ollut, mutta makua ja lisäluonnetta mehevät muffarit saivat auringonkukansiemenistä ja kaakonibseistä. Niin, siis ei kuitenkaan molempia samaan muffiniin, vaikka ei kai sekään synti olisi!

Näiden muffinien rakenne on mainion mehevä, mistä kiitän soodaa. Oman kokemukseni mukaan kaikki leivonnaiset, joiden kohotus on hoidettu soodalla, onnistuvat tässä suhteessa! No, siellä missä on soodaa, on usein myös jugurttia, kermaviiliä tai muuta hapanmaitotuotetta. Ja nehän myös tuovat kosteutta. Eli meniskö pointsit sinne? Vai onko se nimenomaan hapanmaitotuotteen ja soodan yhteisvaikutus, joka mehevöittää? Niin paljon kysymyksiä...


Paperivuoista parhaita ovat nämä ryhdikkäät. Ja tämä kuosi on muuten tismalleen sama kuin takissa, jossa meikäläinen ulkoili noin viisivuotiaana!

Ilman juustoraastetta tms. muffinit jäävät maustamattomiksi, ja siinä missä ensimmäisen nappaa uunilämpöisenä sellaisenaan mutusteltavaksi, toisen kanssa saatat kaivata jotain ekstraa. Meillä muffinit sahattiinkin puoliksi, ja väliin pistettiin maun mukaista levitettä. Voi ja maustetut tuorejuustot ainakin todettu toimiviksi!


Mehevät suolaiset muffinit

(Ei enää muista montako tuli...)

3 dl ohrajauhoja (tai mitä jauhoja tykkäät pölistellä)
1.5 dl isoja kaurahiutaleita
1.5 tl soodaa
1 mm suolaa
3 dl maustamatonta jugurttia
3 rkl oliiviöljyä
+ siemeniä, kaurahiutaleita tai vaikka kaakaonibsejä

Mittaa kuiva-aineet kulhoon, ja sekoita ne keskenään. Lisää vielä jugu ja öljy, ja sekoittamisen jälkeen voitkin jo lusikoida taikinan muffinivuokiin. Ripottele päälle siemeniä, kaurahiutaleita tai kaakaonibsejä, eli mitä nyt keittiöstäsi löytyy ja mieli tekee. Muffinit kysyvät 200-asteisessa uunissa 15-20 minuutissa.



Tältä se sitten näyttäis, jos leivottais sarjakuvissa.
Komiikkaa ja satumaisia käänteitä keittiössä monesti riittääkin...

12.11.2014

Tuunaamaton tiikerikakku (isukille)

Isänpäivänähän pitäisi kuulostella isän toiveita? Ja lahjan tarkoitus olisi olla ennemminkin päivänsankarin kuin lahjanantajan näköinen? Toisen tossuihin astuminen ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa, ja ajattelevainenkin saattaa olla pulassa. Isänpäivä on tyyppiesimerkki näistä, mutta onni onnettomuudessa, että isät tuppaavat olemaan kovin ilahtuneita myös niistä villasukista ja hörhelökuppikakuista, vaikkeivät ne olisikaan olleet faijan ykköstoiveita!


Meillä isää muistetaan vuosittain korteilla ja kakulla, yleensä juhlavalla täytekakulla. Ja enpä muista, että leipuriväkemme olisi koskaan pyyhkeitä saanut, päinvastoin. Mutta tällä kertaa isälle paistettiin tiikerikakku. Arkista ja tavanomaista? Tylsää ja vanhanaikaista? Juttu meni kuitenkin niin, että joskus kuluvan vuoden alkupuolella isä tuli sivulauseessa viitanneeksi tiikerikakkuun. Ja rivien välistä saattoi lukea, että isää kurmootti, ettei hänen herkkuaan oltu aikoihin nähty kahvipöydässä.

Näppärä tytär tietysti pisti isän lausahduksen korvan taakse, ja keikautti tiikerikakun isänpäiväkahveille. Ja reseptinä toimi jo aika montaa sukupolvea palvellut ohje. Melko nostalgiset fiilikset… Tätä meillä syötiin usein lapsuusaikojeni juhlanvietossa… Ja vaikka ainakaan meidän faija ei takuulla koskaan ole oudommallekaan leivonnaisviritelmälle irvistellyt, oli tämänkertainen isänpäivätiikeri kyllä täsmätuote.


Meidän suvun resepti. Idioottivarma, huippuherkullinen ja iso kakku. Paljon jauhoja ja vähän leivinjauhetta, rakenteeltaan melko tiivis. Kohoaa vuoassa komeasti, ja paistaessa yläosaan tulee kauneusvirheenä ja tavaramerkkinä aina railo.


Tiikerikakku

(Isoin, paras ja perinteisin)

250 g margariinia
3.5 dl sokeria
4 munaa
5.7 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0.5 dl maitoa
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sekoita pehmeä margariini ja sokeri vispilällä. Vatkuta joukkoon sitten munat yksi kerrallaan. Sekoita leivinjauhe jauhoihin, ja kääntele koko homma tasaiseksi taikinaksi. (Kaltaiseni laiskajaakko mittaa jauhokeon suoraan sinne samaan leivontakulhoon. Ja leivinjauhe päälle, jota sitten voi lusikalla sohia sekaisin jauhojen kanssa ennen koko taikinan sekoittamista.) Lisää lopussa vielä maito.

Jaa taikina 50-60 ja sekoita toiseen osaan kaakaojauhe ja siihen hieman isompaan vaniljasokeri. (Kaakaopuolikkaaseen voi lorauttaa vielä maitotilkan, jotta koostumus on vaalean kanssa yhtä notkea.) Voitele ja jauhota rengasvuoka, ja lusikoi taikina siihen kerroksittain: vaalea, tumma, vaalea, tumma ja vaalea. Paista 175-asteisessa uunissa tunnin verran, ja varmista kypsyys puutikulla.

Anna kakun olla vuoassa 10 minuuttia, ja kumoa se vasta sitten. Näin kakku irtoaa huolettomasti. Anna jäähtyä, ja tarjoile mieluusti vasta seuraavana päivänä. Pakasta osa pahan päivän varalle!


6.11.2014

Hayley Karjalasta: minikarjalanpiirakat

Karjalanpiirakat ovat itse tehtyinä aina menestys. Hommaan liittyy niin monta positiivista arvoa, että alta pois... Lapsuuden muistot, suomalaisuus, perinteet, sukulaisuus, itsetekeminen, terveellisyys, viitseliäisyys, välittäminen, juhlahetket, arkiaamut, jne.


Meillä karjalanpiirakat tulevat ajankohtaiseksi leivontatoiveeksi usein talven lähestyessä. Ja onhan se kätevää, kun voi samantein kiehauttaa ison satsin riisipuuroa, josta riittää paitsi piirakkatäytteeksi, myös aamu- tai iltapalaksi kanelin ja sokerin kanssa. Tällä kertaa tosin puuro paistui uunissa eikä liedellä.

Karjalanpiirakoiden leipominen ei oikeastaan ole erityisen vaikeaa, lähinnä kannattaa pitää silmällä paistoaikaa, sillä kuuma paistolämpötila kärväyttää piirakat tai leivinpaperit nopeasti, jos jäät haaveilemaan. Rypyttäminen on tietysti taitolaji, mutta persoonallisuus ei liene useinkaan haitta tai hidaste. ;)

Aiempi karjalanpiirakkaresepti pitikin jo sisällään avautumisen rypytyksen tiimoilta, ja täytyypä sanoa, että tuolloin ideoimani pyöreä rypytystekniikka on nykyään oma suosikkini. Tasainen ja nätti tulos, vaikkei ihan perinteinen.


Tällä kertaa oli muuten sen verran kovat piipussa, että kaulitsin kuoritaikinaa isompina levyinä, joista leikkasin muotilla symmetriset pyörylät. Puolet pikkuruisista piirakoista nimittäin vein kaveriporukan illanistujaisiin, mikä motivoi panostamaan ilmiasuun normia enemmän. Hieman turhaa hifistelyä! :D


Karjalanpiirakat

(2 pellillistä, eli 20+20 minipiirakkaa)

Riisipuuro
1 l maitoa
2 dl puuroriisiä
1 tl suolaa

Kuoritaikina
2 dl kylmää vettä
2 tl suolaa (vähempikin riittäis)
5 dl ruisjauhoja

+ voiteluun maitoa ja voita

Mittaa puuroainekset uunivuokaan, ja kypsennä 175 asteessa noin 2 h välillä sekoittaen. Anna puuron jäähtyä.

Sekoita kuoritaikinan ainekset keskenään. Kaulitse vehnäjauhoja apuna käyttäen pulikalla muutama piirakkakuori kerrallaan, ja säilytä lopputaikinaa sillä aikaa kelmutettuna kuivumisen välttämiseksi.

Levitä kaulittujen taikinakuorten päälle riisipuuroa, ja käännä ja rypytä reunat. Paista 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Kastele piirakat paistamisen jälkeen maito-voisula-seoksessa, ja kääri ne voi- tai leivinpaperiin ja sitten vielä keittiöliinan sisään. Malta odotella hetki ennen maistelua!



Hei Karjalasta Hayleyn minä löysin!