Mantelisilmän aprikoosi-piimälimppu

Meidän keittokirja (Tammi, 2010) teki sen taas... Tuo opus vaan on täynnä mitä inspiroivimpia reseptejä ja kuvia! On totisesti lunastanut otsikkonsa mukaisen roolin tässä kodissa. :) Täytyy vain toivoa, että kirjan sidonta kestää... Sivut ovat vielä yllättävän vähäklöhnäiset kiiltävän paperilaadun ansiosta.

Täsmäisku mantelisuoneen! Ihan tasaisesti sattumien ei tarvitsekaan
sijoittua, mutta tässä oli syntynyt varsinainen mantelipolku! :D

Mitäkö tällä kertaa? Meidän keittokirjan leivonta-osiossa on paljon herkullisen kuuloisia leipäohjeita, ja nyt pistin testiin soodalla kohotettavan vuokaleivän. Alkuperäinen ohje löytyy kirjasta nimellä manteli-aprikoosipiimälimppu. Muokkasin reseptin omanlaisekseni tuplaamalla mantelit ja jättämällä erilaiset siemenet taikinasta pois. Suolan, siirapin ja jauhojen määriä on myös sovitettu. Niin, ja resepti muuten neuvoo hakkaamaan mantelit ja aprikoosit pieneksi... But why? Itse jätin mantelit kokonaisiksi, ja kuivatut (pehmeät) aprikoositkin ainoastaan puolitin. Makuasiahan tämäkin, mutta tykkään isoista sattumista sekä leivän leikkauspinnan että suutuntuman vuoksi.

Ja voi Viljami, että tuli herkullista leipää. Leivoin limpun illalla, ja kääräisin sen yöksi ohjeen neuvojen mukaisesti leivinliinaan. Ja aamupalalla oltiin kyllä haltioissaan. Mantelit eivät ole koskaan maistuneet näin hyviltä, ja Lidlin aleaprikoositkin yllättivät maukkaalla makeudellaan. Leipä on pehmeää, täynnä makua, ja kuoressa taas säilyy pieni rapsakkuus.

Esimerkkisuoritus pikkuisen kapaloitsemisesta. Mammablogimatskua! ;)

(Toim. huom. Olen tosi huono leipomaan juttuja, joita ei saa maistaa heti uunissa paiston jälkeen. Tai siis leivon hyvin, mutta maistan vaikkei saisi... Miten siis selvisin nyt rikkomatta leivän kuorta jo illalla, mikä siis aikuisten oikeasti vaikuttaa siihen, kuinka leipä jäähtyy ja hengittää? No, paistoin pienen osion taikinasta pienessä annoskulhossa. Ja tämä puolessa tunnissa kypsynyt minilimppu maisteltiin jo iltapalaksi. :D)

Piimälimppu aprikooseilla ja manteleilla
(Reseptimuunnelma, jonka inspiraationa Tammen (2010) Meidän keittokirja)

2 dl ruisjauhoja
2 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
5 dl piimää
1 tl soodaa
0.5 dl tummaa siirappia
1 dl manteleita
1 dl kuivattuja aprikooseja

Yhdistä jauhot ja suola isossa kulhossa. Mittaa ja sekoita toiseen astiaan piimä ja sooda. Kaada piimä jauhoseoksen joukkoon, ja tee sama juttu myös siirapille. Sekoita taikina huolella, mutta vaivaamatta, ja lisää loppuvaiheessa myös mantelit ja puolitetut aprikoosit. Kaavi taikina voideltuun leipävuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 1.5 tuntia. Laske lämpö 150 asteeseen, ja jatka vielä 30 minuuttia. Poista leipä vuoasta kunhan se on jäähtynyt hetkisen. Kääri leipä sitten puhtaaseen leivinliinaan vähintään 8 tunniksi, esimerkiksi yön yli aamupalaa odottelemaan.

Sweet Taste of Helsinki 2013 & 2012

Taste of Helsinki -raflafestari on täällä taas! Kävin itse korkkaamassa tapahtuman jo torstaina, vaikkei sää ihan paras tuolloin ollutkaan. Makupalat sen sijaan olivat aika priimaa, ja yllättävän moni tuttukin tuli vastaan avajaispäivänä. Me malttamattomat! :D

Kello yhdestä myötäpäivään: (1) Ask: Luomukaritsaa, emmeriä (vehnälajike) ja Ahlbergin yrttejä. Törkeän hyvää lihaa, törkeän hyvät soosit, törkeän hyvät maut! Myös rapsakkaa elementtiä! Kymppisuoritus. (2) Tartar Tammisen rotukarjasta, näytöskeittiömaistiainen. (3) GoodPien huippuhyvät macaronit: minttu ja appelsiini. (4) Ravintola C: Hevostartar ja suola-aroniaa. Aikas ok, ehkä odotin vähän liikoja.

Näytöskeittiön parsamaistiainen (Smör).

Ihana pikkusacher (Kakku & Leipä Keisari).
Tapahtuman henki oli sama kuin Suomi-version lanseerausvuonna 2012. Jolloin muuten kirjoitin hienon blogipostauksen, jota en kuitenkaan koskaan julkaissut, kun kesälomakiireet ja -matkat puskivat päälle... Homma vaan unohtui ja postausrunkofaili jäi pölyttymään. Vaan saattepa nyt pikkukoosteen viime vuoden kuvistakin, hyvä että olin kirjoittanut annokset muistiin. :P Vasta jälkeenpäin muuten huomasin, että molempina vuosina kävin ravintola C:n hevosapajilla! Varsinainen hevoslihaskandaali! (Olen edelläkävijä!) ;) C:n pollet on muuten kotimaista tuotantoa...

Tänä vuonna Taste of Helsinki päästää innokkaimmat vierailijat kokkailemaan itsekin. Tapahtumaan houkuttelemani kaveri innostuikin tästä tilaisuudesta, ja kokkaili Suomen kokkimaajoukkueen opeissa lohta ja kampasimpukoita. Hauska idea!

Ravintola C (2012): Hevosen fileetä raparperin kera. Heppa oli tuolloin törkeän hyvää, ihana suutuntuma! Carelia (2012): Paistettuja kampasimpukoita ja hasselpähkinävoita. Tykkäsin! Ja Akseli Herlevi on muuten hääräillyt tapahtuman ytimessä iloisena molempina vuosina.

Näytöskeittiömaistiaisia ja -tuotoksia 2012. Teemana villivihannekset ja -yrtit.

Jauhelihatäytteiset sämpyläruusukkeet

Sämpylöiden ja pasteijoiden leipominen on pyörinyt mielessä jo hyvän aikaa. Kunnon leipomissessio erityisesti hiivataikinan kanssa vaan on niin mukava juttu. Aikaahan se vie ja sitoo keittiöön lähettyville pitkäksi aikaa (tosin esim. lähikaupassa ehtii kyllä välissä käydä, taikinan kohotessa). Viime viikonloppuna löytyi vihdoin tuollainen leivonnalle vapaa aamupäivä. Ja jonkinmoista sämpylän ja pasteijan hybridiähän sieltä uunista lounaalle saatiin!

Nämä Arabian Polaris-sarjan perintölautaset sopivat täydellisesti
sämppärien väreihin. Pikkuisia salvianlehtiä näytillä!

Sanon luomuksiani täytetyksi sämpylöiksi. Eli sämpylätaikinan keskelle piilotetaan tuoreilla yrteillä maustettua jauhelihaa. (Oli tarkoitus punastuttaa se paprikajauheellakin, mutta unohdin...) En kuitenkaan tehnyt sämpylöistä ihan suljettuja, enkä tosin ihan avoimia piirakoitakaan. Sen sijaan pääsin viimeinkin testaamaan eräässä ihkussa ei-suomalaisessa blogissa bongaamaani taittelumallia. Todella vaivattomasti linkin vinkeillä syntyy siis ruusumaisen söpöjä pullia, sämpylöitä tai mitä nyt ikinä keksitkään leipaista.

Olen muuten noin niinkuin ylipäänsä heikkona erilaisiin leivonnaismalleihin. Siis niihin lukemattomiin tapoihin muotoilla leipiä, pyöritellä sämpylöitä, askarrella pullia ja rypytellä piiraita. Eri maat ja mantereet ovat kehitelleet omia tapojaan. Erilaiset kulttuuriperinteet ovat tuoneet vaikutuksensa. Ja emännät nyt vaan ovat kautta aikain olleet kekseliäitä! ;)

Mutta niin se vaan on, että näyttävä ruoka myös ilahduttaa. Ja nämä täytesämpyläiset olivat kyllä huippumaukkaitakin. Ja äiti, äiti... oon nyt jo niin iso, että osaan tykätä jo kapriksistakin. :D

Ja jos nämä Rinsessa Ruususen täytepullat miellyttävät silmäänne,
niin odottakaahan vaan mitä muuta pian on tulossa. Lähipostauksessa
tullaan nimittäin näkemään vieläkin vitsikkäämmän näköisiä,
makeatäytteisiä sämpylöitä... Teitä on varoitettu! ;)

Täytetyt sämpylät (2 pellillistä, eli noin 2 x 9 kpl)

Sämpylät

3 dl maitoa
30 g hiivaa
1 rkl hunajaa
2 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
noin 3.5 dl sämpyläjauhoja

Liuota hiiva lämpimään maitoon. Lisää hunaja, ja vispilöi joukkoon graham- ja vehnäjauhot. Heitä liina kulhon päälle, ja anna taikinanalun hengailla vartin verran (jauhot turpoavat). Mausta taikina suolalla, ja lisäile sämpyläjauhoja vähitellen. Lorauta alustuksen lomassa taikinaan vielä öljyä, ja muista, että jauhojen määrässä kannattaa nuukailla, vaivaamisen kanssa ei. Kohota taikina kaksinkertaiseksi, minkä jälkeen sopii aloittaa leipomispuuhat.

Jauhelihatäyte

400 g naudan jauhelihaa
50 g (?) sipulia
2-3 rkl kapriksia
timjamia
salviaa
mustapippuria
suolaa

Ruskista jauheliha, ja heitä sitten sipulikuutiot sekaan kuullottumaan. Lisää myös kaprikset ja reilusti timjamia ja silputtua salviaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä ennen sämpylöiden täyttämistä.

Kaulitse sämpylätaikinasta pieniä pyörylöitä, ja täytä ne jauhelihaseoksella. Taittele, painele, rypytä ja taiteile mielesi mukaan, ja anna sämppärien vielä nousta hetki pellillä, leivinliinalla peitettyinä. Voitele taikinapinnat ennen paistamista maidolla. Täytetyt sämpylät kypsyvät nopeasti, 225-asteisessa uunissa jo 10 minuuttia voi riittää! Tarkkaile väriä.

Lusikoitava siideriä!

Raikas, kesäinen ja kevyt jälkkäri? Jotain mikä sopii tuhdimmankin grilliaterian päätteeksi? Viilennyksen tarvetta kesäkuumalla? No, voit korkata sidukan ja poimia suuhun torireissulta haalittuja kesämarjoja. Tai yhdistää nämä lusikoitavaan, juhlalliseen jälkkärimuotoon! Vain täysi-ikäisille!


Tässä versiossa omppua, mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa... ja sidukkaa.
Niin, ja tietystikin sitruunamelissaa, joka kruunaa makuelämyksen.


Lusikoitava siiderihyytelö tykkää mistä vain marjoista ja hedelmistä, ja jos vielä löydät sekaan sitruunamelissaa, minttua, basilikaa tai muuta jälkkäriyrttiä, on tulos entistä komeampi ja maistuvampi. Ja jos pakkasessa on vielä viime kesän marjoja, käytä ne nyt tähän. Kohmeiset marjat nopeuttavat liivatteen hyytymistä, ja annokset valmistuvat jääkaapissa lusikoitavaan muotoon pääruoan syömisen aikana! (Marjat sulavat ja hyytelö viilenee ja jähmettyy hallitusti.) Annosmaljojen, -kulhojen tai -lasien valinnassa kannattaa muuten huomioida, että valtaosa marjoista, hedelmistä ja yrteistä pyrkii pintaan kellumaan...

Sidukkana käytin tässä Golden Capin omppuklassikkoa, josta siitäkin sain maistiaisen parin uutuuden joukossa (tsekkaa Lemon Soda -fiiliksiä täältä).


Maistiaiset.


Siiderihyytelöä pakkasmarjoilla herkuteltiin jo parin
päivän päästä uudestaankin. Kun oli nuo hellesäät! ;)

---

Lusikoitava siideri(hyytelö)

X dl siideriä (1-2 dl per nenä)
X kpl liivatelehtiä (eli sama määrä kuin siideridesejä)
marjoja ja/tai hedelmäviipaleita (myös pakasteiset käyvät)
sitruunamelissaa, minttua tai basilikaa (ja sulkuhuomautus :P)

Laita liivatelehdet likoamaan veteen noin viideksi minuutiksi. Kokoa sillä aikaa annoskulhoihin tai laseihin marjoja, hedelmäpaloja ja yrttejä. Kaada kylmä siideri kulhoon (tai esim. kannuun), mutta kuumenna puolisen desiä siideriä mikrossa kiehumispisteen tienoille. Purista liivatelehdet ylimäärävedestä, ja sulata ne kuumaan siideritilkkaan. Kaada sitten kuuma liivateseos muun siiderin joukkoon, sitä samalla sekoittaen. Kaada sitten siideriliemi annosastioihin, marjojen yms. päälle. Jäähdytä jääkaapissa, kunnes liivate on hyytynyt. (Jos käytät pakastemarjoja, prosessi on nopeampi!)

Banaanikakkuruudut Tetriksen hengessä

Saanko leipoa taas banaanileipää, jos paistan sen ihan eri vuoassa kuin koskaan aiemmin? Jos maustan sen eri tavalla kuin viimeksi? Laitan eri jauhojakin, se on nyt aivan eri leivonnainen? No, jos myös leikkaan sen ruuduiksi mokkapalojen tapaan?


Palikkaleikit on kattauksen ydin. Huomaa myös mehevä banskusattuma.


Kahta samanlaista banskuleipää tuskin koskaan nähdään (tässä keittiössä), mutta kakkumainen arkileivonnainen ei edelleenkään irrota koukkujaan minusta. Nyt palasin melkein ihan, ihan, ihan ekan banaanileipäohjeeni ainesosiin grahamjauhoja ja kaurahiutaleita myöten. Vuokana nyt laakeampi pelti, ja piiraan(?) pinnalla ja vuoan pohjalla anteliaalla kädellä ropisteltuja kaakaopapuja rouhittuina (kauppanimi kaakaonibs). Viljaisaa banskunannaa parhaimmillaan.


Kuvia koneelle siirtäessä ja siellä käsitellessä alkoi jostakin syystä soida vanhan kunnon Tetriksen tunnusmusiikki päässä. Pitäisköhän etsiä GameBoy porukoiden kaappien kätköistä. Sen pitäisi toimia edelleen, kunhan vain patterivirtaa riittää.


Banaanikakkuruudut (noin 20 x 25 cm vuokaan)

3 banaania
2 munaa

1 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0.5 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

(kaakaopapurouhetta = kaakaonibs)

Muusaa banaanit, mutta jätä silti joukkoon meheviä pikku sattumia. Sekoita banaanisoseen joukkoon munat. Yhdistä sitten toisessa astiassa keskenään kuivat aineet, ja kääntele ne banaani-munaseokseen. Kaada öljyttyyn vuokaan, jonka pohjalle ja pinnalle voi heitellä kaakaopapurouhetta, ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Varmista kypsyys hammastikun avulla. Leikkaa ruuduiksi. Konsultoi pikkulasta tai muuta leikki-ikäisen mentaliteetin yhä omistavaa henkilöä kattausapuna.